maanantai 26. toukokuuta 2014

Purjevene nimeltä Lazy

Kaverini Pallo-Orava osti taannoin purjeveneen Nässylle eikä ole muusta sen koommin höpissyt. Eihän se oikeastaan ole kovin hassua, höpötänhän mäkin jatkuvasti Lapista. Purjeveneessä en ole itse ikinä ollut (ellei ankkuroitua Suomen Joutsenta lasketa), joten sekin neitsyys oli vietävä.
 
Sää lupaili hyvää; leppeää 4 m/s etelätuulta, eli juuri sopivasti kun maakravut yrittää edetä Naistenlahdesta Koljonselälle. Lämpöä lupailtiin +19'C. Siihen hyvä onni sitten loppuikin, hyppäsin auton kyydistä bussipysäkille ja kaljakassi repesi. Tuloksena neljä (kyllä, 4) sihisevää kaljatölkkiä. Voi ny vitalis... Vähiten vuotava pussinrepaleisiin muiden mukiloitujen, mutta vielä ehjien tölkkien kanssa, seuraavaksi vähiten vuotava käteen ja loput puliukoille. On board sitten surkuteltiin kohtaloani ja säälivin katsein seurattiin kun laitoin kylmään jäännösolueni. Pojat lupas auttaa epäonnen soturia ja sitten Pallo-Orava jo puksuttelikin meidät pois satamasta. Saatiin ne purjeetkin ylös ja sitten lähdettiin.

Hyvästi jää, Sandokan... eiku Tanpere!
Tässä vaiheessa maakravulle ei annettu vielä muita tehtäviä kuin kameran asetusten räplääminen.
Pallo-Orava kertoi jotain ylimalkaisia neuvoja, osan ymmärsin, suurinta osaa en. Ensimmäinen tehtäväni oli "tarkkailla keulapurjetta". Tarkkailin sitä ja vedin tasaisin väliajoin köydestä, että näyttäisi paremmalta. Tästä tehtävästä siirryin jossain vaiheessa "pinnamieheksi", eli peräsintä pitämään. Tämä oli huomattavasti tutumpaa, koska erilaisista kalapuksuttimista on kokemusta. Leppeä tuuli kuljetteli meitä 3 solmun nopeudella kohti Pimeesalmea, jossa oli tarkoitus pitää tauko ja ostaa ravintelista isot tuopit kalyaa. Ennen Pimeesalmea tosin oli tulikokeeni, piukkaakin piukempi reitti karikkojen läpi. Havaitsin, että purjeveneellä ei voi oikeastaan tuutata täysiä kohti reittimerkkien ahtaita välejä, kuten moottoriveneellä... vaan ohjaaminen muistuttaa enemmän soudaria sähkömoottorilla. Paitsi nopeus joka nousi kurimusta lähestyttäessä liki 4 solmuun. Jännät paikat, mutta kiitos sähkömoottori-kokemuksen, vedin millilleen väylän keskeltä. Puksuteltiin Pimeesalmeen moottorilla ja se läävä oli kiinni, eikä hetkeen aukea. Päästettiin pilssivedet, keitettiin pikakahvit ja lähdettiin Koljonselälle kohti yhä upeampia suorituksia.
 
Myötätuulipurjehduksessa on aikaa kuvailla, mutta horisontti on vaikia komentaa suoraksi.
Koljonselällä testattiin myös "vastatuulipurjehdusta", tai jotain sinne päin. Olin edelleen pinnamiehenä ja Pallo-Orava sanoi että tämä vastameininki tulikin minulta ihan selkärangasta. Ja myönnän että onhan se pirun mukavaa kun vedetään kylkimyyryä ja tunnetaan se fysiikka siinä taustalla huomattavasti paremmin kuin perstuulella.
 
Tuuli alkoi muuttua puuskittaisemmaksi ja välissä käytiin jo vähän miehekkäämmässäkin kylkimyyryssä. Kysyinpä siinä Pallo-Oravalta että kuinka kovaa kallistusta paatti sietää, johon vastaus oli "20 asteen kallistuksessa vois alkaa jo oikeasti tekemään jotain toimenpiteitä". Koska olimme hengailleet jossain 10 asteessa, teki mieli vähän kokeilla kovempaa meininkiä. Nykäisin paattia kyntämään agressiivisemmin tuulta kohti että saadaan vähän kylkimyyryä... ja täsmälleen samaan aikaan Pallo-Orava päätti esitellä isompaa kylkimyyryä säätämällä isopurjetta... ja sitten vielä pikku puuska! Seurauksena tilanne missä sivusilmä tavoitti mittarista kallistuksen hieman 20 asteen hurjemmalle puolelle. Vattanpohjasta muljui mukavasti, mutta pian Pallo-Orava kuritti purjeita ja mäkin ymmärsin antaa vapaata peräsimelle. Vaikkei nyt mitään oikeasti kummoista tuossa ollut, niin hyvä saada neitsytreissulle tietty nöyryys puuhaan. Ja kun nöyryys oli hommattu, siirryttiin piilo-satamaan saunomaan, rillaamaan... ja tietysti juomaan kuten kunnon merikarhut tekevät.
 
Vielä ihan lepposaa kylkimyyryä.
Niin, ja me pojat syötiin, juotiin ja saunottiin... ja sammuttiin ennen keskiyötä, paitsi Meka joka putosi jo aiemmin. Ilmeisen raskasta meininkiä tämä purjehdus!

Ennen saunaa pitää tehdä jumppa!
Seuraavana päivänä ei oikeastaan tuulta ollut, joten jouduttiin puksuttelemaan moottorilla takaisin Naistenlahteen. Useampia tunteja siinä vierähti, mutta kannella oli hyvä ottaa kevyesti olutta ja aurinkoa.

Käry nousee...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti