keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Kuhaa kuhattomasta järvestä

Jättimäinen järvenselkä tyyntyy illansuussa ja peilaa matalalle ehtinyttä aurinkoa. Viimeiset purjehtijat lähestyvät Naistenlahtea Siilinkarin takaa etsien yöpaikkaa. Kekkosentieltä kuuluu autojen taukoamaton surina, onhan viikonloppu alkamassa ja kyläralli näkyy selvästi rantatieltä järvelle. Vähitellen kuhanuistelijatkin pääsevät järvenselälle Bustereillaan, viritellen tusinan vapoja pystyyn ja ja järjestyen lopulta orjalliseen vetoreittiinsä peräkkäin. Kuin saksalaiset yöpommittajat matkalla Lontooseen, antennit ojossa ja hevosvoimat mylvien.
Onneksi on vaihtoehto. Aina - ja meille kaikille.

Yksin ei voi muodostaa kuhanuistelijain jonoa...
... eikä tämä mylvi kuten Junkkersin tähtimoottori...
... mutta rahaa saa palamaan: tässä testissä maailman kallein vapateline. Toistaiseksi parhaimmaksi havaittu malli.
Kekkosentien böönat oottelee viikonloppurientoja.
Nässyllä kuhankalastajain aloitussignaali, kotopuolessa kielii enemmän hirsisaunasta ja kylmästä kaljasta. Kalat on jo saatu - tai jääneet saamatta.
Kotioppäin, mukavasti meni tämäkin ilta näkemättä muita veneitä.
Ikävämmät velvollisuudet vielä ennen saunaa. Huomaa juntti uistin - kuinka paljon sitä saiskaan kuhia jos olis muitakin vaappuja mukana kuin Rapalan Magnum sormenpaksuisilla haukikoukuilla? Tai järvi jossa on kuhaa?

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Helvetinjärvi-Riuttaskorpi-Seitseminen. 64 km 48h.

Meitä on moneen junaan. Römpsä-poika päätti, ettei lähde kuluvana kesänä Lappiin juoksukalaan. Pallo-poika puolestaan osti jonkun kuunarin Nässylle ja oli sitten tunnollisesti puunaamassa kansia kun emäntä pyöritteli ruoria.

Pojat tuumivat, että lyhyt, mutta saakelin kova marssi etelässä voisi olla poikaa. Tottahan se on, että matkalla Pohjoiseen perse puutuu, eikä tuntureilla juosta, niitä katsellaan. Tein siis seuraavan plänin, joka yksimielisesti hyväksyttiin (Pallolle ei pläniä näytetty):

Helvetinjärven läpi ja metsien kautta Riuttaskorven virkistysmetsään ja edelleen metsien kautta Seitsemiseen ja sen läpi ja lopulta Paronin taivalta Parkanoon ja sieltä hieman jatkean mökille kohti Laviaa. Ei taidettu edes matkaa mitata, mutta varmaan siellä 120 kilsan tuntumassa. Ja marssiin oli varattu aikaa 54 tuntia, jonka jälkeen olisi VÄLITTÖMÄSTI SAUNA PÄÄLLÄ JA KUKKO HUULES!

Lähtökohtaisesti tilanne oli vähintäänkin jännittävä - 2 viikkoa ennen reissua meikäiselle tuli aika ilkeitä ylipronaatio-kipuja jalkapöytiin. Olin hiljaa ja reenasin. Viikko ennen reissua kävelykyky alkoi heiketä. Olin hiljaa ja hain FootBalance -pohjalliset. Ei ollut mun juttu. Mitä helvettiä sitä nyt keksisi? Neljä päivää ennen lähtöä kävelykyky lähti käytännössä täysin. Nyt kerroin pojille meidän pienoisesta ongelmasta. Sen jälkeen otin kuurin including (1) Sauna, (2) Voltaren Forte, (3) Viina. Se tepsi ja pystyin sentäs kävelemään, vaikka ilkeätä tekikin. Viimeinen temppu oli ostaa uudet lenkkarit ja ajaa ne sisään reissulla rikkinäisillä jaloilla. Kyllä, juuri näin.

Muksu herätti kolmelta yöllä. Päätin lähteä ajelemaan Parkanoa kohti, missä oli tarkoitus treffata. Nukkua sitten vaikka makuupussissa jossain tienposkessa. Nukuin itseasiassa Iittalan Shellillä sekä Parkanon treffimestan pihassa. Römpsä ja Pallo saapuivat ajallaan, heitimme rojut mökkiin ja lähdettiin kepapille ja siitä Helvetinjärven Kankimäelle. Startti tapahtui kello 12:00.

Gentlemen, start your engines...
Eka etappi Helvetinkolu. Sitä ennen ei päräyttäviä maisemia, mutta erittäin päräyttäviä jalkakipuja kyllä. Pitäisikö lähteä autolle ja toimia "tukiautona", rahdaten kaljaa ja makkaraa yöpaikalle. Ei sentäs, jalat tuntuu vetreytyvän pikkuhiljaa.

Pit stop @ Kolu & Iso-Helvetinjärvi. Boogie ei ihan vielä päällä, kuten Koppelo sanoisi.
Sitten portaita. Ylös - alas. Useampi kilometri. Boogie ei ihan vielä päällä.
Trippimittarissa 12 kilsaa ja sijainti Haukkajoen kämppä Helvetinjärven puiston rajalla. Kello viiden pintaan, paskaa tahtia on pidetty. Mutta jalat ovat nyt saavuttanet the boogien. Ehkä hyvä näin. Otamme pikavuoron Pirkantaivalta etelään, 8 km seuraavalle laavulle. Polku on paikoin häilyväinen ja hirvikärpäsiä on h-e-l-v-e-t-i-s-t-i. Pallolla on kamferitippoja, joita poika sivelee kuin hienointa parfyymiä, ajaa kuulemma intruderit pois. Seuraavalla tauolla Pallo polttaa kamferitipat. Grammanviilausta.

Haukkajoen silta ja 20 km takana. Boogie rakoilee, mutta laipiot eivät murru.
Vedetään nopeasti manat täyteen (Reiter+suklaata+sumppia) - ja jatketaan kuutisen kilsaa kohti Pyydysjärven laavua, joka saavutetaankin päivännäöllä kello 21:00. Takana 26 km kävelyä kylmiltään rinkka selässä. Yöpaikana vähintäänkin mystisen oloinen Pyydysjärvi. Suosittelen poikkeamaan, fiilis enemmän "keskellä-ei-mitään" kuin monessa Lapin kohteessa. Pimeä heittää peittonsa päälle, pidetään tulia, syödään hyvin, juodaan useampi koknakki.

Oho, mun jalat ei ole enää kipeet..?!

Yöllä kuuluu kaikenlaista. Isomman rytinää metsästä (ei saakeli taas karhujuttuja, eihän), pienemmän nirskutusta puuliiteristä ja lopulta uskomaton joutsenten kakofonia kello 4. Aivan HIRVEÄ meteli, jos olisi ase ollut, niin ei olisi sakot paljoa painaneet.

Aamu valkenee, kuten yleensä on tapana. Aamiaisen yhteydessä vähän tutkitaan kropan signaaleja, mutta kipuja ei tunnu olevan kenelläkään. Ei edes minun rakkailla jaloillani. Rötväillään Pyydysjärvellä kello 11:00 asti, mikäpä kiire meillä olisi eikä täälläkään todennäköisesti tule enää tässä elämässä poikettua. Se on tavallaan surullinen ajatus, vaikkei täällä mitään erikoista olekaan. Vai onko? Maahisia? Virvapiruja? Joka tapauksessa elämä on lyhyt ja kaikki katoavaista. Ja sitten saatana töppöstä toisen eteen.

Mieltäylentävää maastoa - mutta helppokulkuista!
Riuttaskyrv...
Aloitan kasteisen nurmen polkemisen Nokian Finntrimmeillä, jotka ovat oivat menopelit kunnon muotopohjallisilla. Niillä mennään melkoista haipakkaa Riuttaskorven virkistysmetsään asti, 11 kilometrin verran. Ruokailu Kuttulammen katoksella tuttuun tapaan: Reiter-suklaa-pihisevät sumpit. Ja siitä taas tappavaa tahtia 6 km Rysäslammen laavulle ja edelleen kohti Seitsemistä. Tauoilla alkaa tulemaan tavaksi riisua vaatteet ja valella Ratiopharmin kylmägeeliä koko ruhoon. Siihen päälle pieni varovainen venyttely ja jalka sekä torso taipuu.

Siellä jossakin... sankarimme metsissä...
Ja tätä hupia riittää. Jopa niin että oli välissä pakko kiertää soratietä vaihtelun vuoksi.
Kaukovaellusparturi matkalla... ja päästä kuuluu brii!
Seitsemisen Liesijärvi saavutettiin klo 18. Koko päivän oli ollut raivoisa kävelyboogie, mutta olo oli ihan hyvä. Siispä tongimme Römpsän repusta elektrolyytit ja muut voimajauheet ja... sitten taas eespäin käy taistomme tää.

Seitsemisen mafia.
Liesijärvi keimailee kulkijoille.
Ei täs mitää... vielä!
Paitsi että varttin makailu Liesijärvellä ehti jumittamaan kaikki jalkalihakset. Totaalisesti, ei siis taivu, ei mihinkään. 26 + 27 km = 53 kilsaa 30 tunnissa, siinäkö kaikki. Ei voi olla. Töpöttelen menemään ja joku lihas alkaa taipumaan. Polvet ovat kuitenkin täysjäkissä ja kävely on sellaista hyppelyä. Tulee mieleen edellinen Pirkanmarssi.Siitä huolimatta otetaan vielä 8 km tauluun ja lyödään leiri pystyyn Ison Kivijärven nuotiomestalle. Perusohjelma, eli nuotiota, ruokaa, juomaa.

Khyl nyt taas kelpaa (kun on vaseliinii ja talkkii)...
Tiedoksenne: Iso Kivijärvi on melko heikko nuotiopaikka. Tuskinpa siihen kukaan entisaikojen tukkijätkä olisi makuulle mennyt. Edessä järvi, kaikkialla ympärillä heti märkä suo. Voi sitä usvan ja kosteuden määrää. Teltassa suorastaan satoi kondessivettä.

Aamusesta tunnusteltiin ruhoa entistä herkemmin. Hmm, polvilukosta ei jälkeäkään, paikat vetreät, pissa tulee kun antaa sen tulla... Ehkä tästä selvitäänkin hengissä? Siispä, Seitsemisen luontotalolle. Sinne päästäänkin tasan kello 12:00 - eli tasan 2 vuorokautta ja 64 kilsaa. Kulta-Miken pelinumero. Mentaalinen voitto on saavutettu, tavoitteet täytetty, miehisyys taattu ja... busseja ei kulje Parkanoon - VOI V*TTU!

Äärimmäiset sankarit saapuvat. Kansa kumartaa ja lapset katsovat ihaillen. Mutta mistään ei löydy kylmää kaljaa...

Jumalauta. Ei kaljaa - ei bussia. Sitten kävellään. Hortoillaan Länsi-Aureen "keskustaan", josta bongaamme AURETAR (vai arjatar) -nimisen putiikin. Siellä myydään... K-A-L-J-A-A!!! Mutta terassilla ei saa juoda. Mikä terassi sellainen on? Mennään siis tien poskeen kaljalle.

SONDOLS - VOHVO JO POHMOO OLOT!
Voi pojat se maistui makoisalta. Niin makoisalta että päätettiin jatkaa eikä tilata taksia. Ei sentäs Paronin taivalta, vaan ihan autotien reunaa. Välissä myös hölkättiin.

On ne pimeitä, voi helvetti.
Ja kun Parkanon kyltti vihdoin saavutettiin, oli aika tilata taxi. Se tuli nopeasti ja kuski oli kalamiehiä, Lapissakin pörrännyt. Terveisiä vaan.

Käskettiin taxin jättää meidät 500m päähän mökistä että saataisiin kävellä perille. Jos vaikka joku näkis. Mökillä tehtiin niitä asioita mitä mökillä yleensä tehdään. Paitsi Pallo, joka putosi heti saunan jälkeen. Ei pojat, ei se suo elätä vielä vuosiin, eikä purjehdus karaise :)

Ihan helvetin hieno reissu! Onneksi näitä on helppo tehdä tulevaisuudessakin.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Trois Pignons 8/2013 - resistanssikukkuloilla

Bloggerin ääripaska videojuttu blurrasi videot ihan kuralle, mikä aiheutti minulle suuren, mutta vakavan depression. Menetin kirjoitushaluni pitkäksi aikaa. Mutta sitten eräänä aamuna heräsin ja päätin käydä vastaiskuun. Kaikki blogini kolme videopätkää ovat nyt Youtubessa parempilaatuisina ja linkit löytyvät asianomaisista jutuista. Tunnen oloni puhdistuneeksi ja voin taas kirjoittaa.

Myös vaimo oli huomannut ahdinkoni ja toi minulle äsken Viru Valgeeta appelsiinimehulla. Noniin, aloitetaanpa sitten *köh köh*.

Kävin joskus metsässä, alla kuvat.






Muistomerkki metsän keskimmäisellä kukkulalla. Korkeutta kymmenisen metriä. Pysäyttävä kokemus.



Sen pituinen se.