sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Siikaneva 10/2010

Kovalevyä järjestellessä tuli vanhoja kuvia vastaan lähimestoista, joista netissäkin kysellään aika usein. Katsotaan kuinka paljon jaksan niistä höpötellä. Tässä kuitenkin kuvia Ryövärinkuopalta ja Siikanevalta lokakuussa 2010.

Ryövärinkuoppa on pienimuotoinen kohde, oikeastaan vain portaat alas kanjoniin jossa rosmot ovat pitäneet majaansa ammoisina aikoina. Kandee käydä öögaamas samalla kun käy Siikanevalla. Me käytiin Katin ja Pallon kanssa maistamas ryövärin vettä sillä aikaa kun odotettiin Römpsää, Annaa ja Mekaa.

Ryövärinkuopan suomeininkiä. Hyvää oli lähteen limonadi.

Itse Siikanevan rengasreitti on about 10 km pitkospuurallia suon keskellä ja ajateltiin talsia se kahtena päivänä ja nukkua Jaarikan laavulla. Maisemat ovat hyvin hienot ja suosittelenkin reittiä kaikille. Tosin Jaarikan laavulla lienee kova käyttöaste kun taitaa olla alueen ainokainen. Meidänkin reissulla siellä oli varmaan kymmenen ranskista ja jotain suomalaisia mentoreita. Ranskikset vähän ihmettelivät kun alettiin tinttaamaan leirijuomaa ja olivat muutenkin penseitä. Pelekäsivät varmaa pimeetä.

Siikanevan suomeininkiä.

Päätettiin nukkua Katin kanssa teltassa (Halti Cavity tällä kertaa) kun oli niin perceleesti väkeä. Yöllä nousi kova tuuli, mutta teltta kesti mallikkaasti. Laavuun puolestaan oli koko yön pukannut nuotiosta käryä ja sieltä näyttivät heräävän silmät punaisina ja pää vähän kipiänä.

Glunk glunk glunk.

Veroperkele ja kotitarvekalastus

Niin se on, kuulkaas, närhen munat, että ei riitä pian enää rahat ruokaan kun se veroperkele vaan hurjistuu hurjistumistaan. Tein uudenvuodenlupauksen, etten osta enää alkoholia tipan tippaa kotomaasta kun veroja nostettiin. Hyvin on pärjätty ja verottaja nuolee näppejään. Mutta pian pistetään ruokaveroa ylös kun sitähän kaikki joutuu ostamaan. Ei tässä auta muu ku laittaa karvalakki päähän ja lähteä Lohjanjärven jäälakeuksille harrastamaan kotitarvekalastusta.

Jää oli komia, suorastaan fantastinen. 30 senttimetriä täyttä terästä, jään päällä vain ohut muhju. Missä mönkkärillä olivat ajaneet, oli muhju poissa ja jää näytti yötaivaalta. Pienet ilmakuplat olivat tähtiä ja valkoiseksi värjäytyneet halkeamat revontulia. En ole ikinä nähnyt moista. Mutta se jääköön kun nälkä kurnii.

Huomasin myös että Motonetistä ostamani halvimmat kumirimpula-nastapohjalliset olivat oiva setti. Karmeat niitit löivät jäähän niin että pito pysyy ja kun vähän tuunaa niin rimpulat pysyvät jopa jalassa. Nice nice baby acid.

Saavun pelipaikoille, joku on viritellyt vakimestani lähistölle oikein verkotkin. Taaempana on vanha Toyota jäällä. Rööräilen nelimetriseen penkanreunaan väylän Ahdin valtakuntaan, pudotan karmivan jättitasurini reikään ja katson josko joku olisi kotona.

Kun ajat ovat kovat, Judge Dredd auttaa.
Tunnin päästä hauisvaaka sanoo että useampia kiloja 10 - 15 cm ahvenentirriä on noussut mouhotasuriin. Lähden kotioppäi ja perkaan perillä kalat parissa tunnissa. Taidot on taas vähän ruosteessa. Punnailen puhtaan lihan painon ja laskelmoin tehneeni about 10 €/h arvosta hommia, verrattuna samaan saaliiseen Lohjan Cittarin kalatiskiltä. Ainoa ero että tämä kala on parisen tuntia vanhaa, kun Cittarista saa 3-4 vrk hengaillutta fisua.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kerta kiellon päälle - Trois Pignons 12/2013

Tiedän, taukoa on ollut. On pitänyt edustaa kun yksi virolainen kalastusfoorumi pongas mun jutut lentävällä lauseella "Põhjasoome kalastusest ja loodusest". Nyt ollaan kuitenkin taas vähän etelämpänä, skouttimassa Trois Pignonsin uusia mestoja.

Mutta oli lähellä ettei jäänyt tämä päiväskouttaus väliin, koska (1) jalka kipee, (2) käsi kipee, (3) jano, (4) laiskotus sekä (5) ranskalainen talvisadekeli. Aurinko kuitenkin pilkahti ja jannut lähti kiipeileen, joten minäkin vetelehdin zoomailemaan 30 bosses -polun pohjoisosia. Kyseessä siis laajennus pahamaineisesta 25 bosses "juokse-ryömi-kiipeä-rikoittes" -polusta.

Resistanssikukkula siellä taas.
Poikain kiipeilysessiot.
Pojat jäi kiipimään ja mä jatkoin 30 bosses - sektorille. Aurinko alkoi paistaa ja tyylikkäänä siinä farkuissa ja villapaidassa tepastelin. Reitin alku oli niin kivaa polkua että tuli kauhea himo juosta. Niin teinkin ja saavuin nopeasti akveduktille joka kuljettelee namivettä Napoleonin kesälinnalle.

Akvedukti menee tien alta. En tiedä miten.
Sitten alkoi taas oikein legendaarinen bosses -meininki. Ryömi, kiipeä, pyöri ja piere. Vähensin vaatetusta ja jatkoin juoksemista - täällä voi kirmailla pahassakin maastossa sillä maahan on piirrelty ääriteknisiä ohjeita reitistä juoksijoille, tyyliin "tiukka vasen, loiva oikee, älä juokse tänne"... Nyt reitti oli semmoinen että 50 m välein tuli vedettyä ns. kurvit pitkäksi ja kivissä oli SEIS SEIS SEIS JYRKÄNNE!


Juoksunuotit: loiva vasen, tiukka oikee, SEIS. Mitä enemmän äksiä tai mitä isompia, niin sitä julmempi kirosana laitetaan eteen (esim. jumankauta nääs SEIS) ja sitä lähempänä on pudotus kallioilta.

Rock against Communism?
Kommunisminvastainen juokseminen oli oikeastaan ihan perseestä, joten kävelin reitin korkeimmalle huipulle. Siellä oli (1) lappimaisemat, (2) t-paita kelit pari minuuttia ja (3) melko huonot näkymät.

Lapissa t-paita päällä joulukuun lopussa?
>Huipulta piti lurauttaa hitusen alaspäin, josta oli avautuman reitin magein kohde: täydellisen tasainen 2 x 10 km kokoinen ylätasanne, no-mans-land, jota rajasi karmivat jyrkänteet alaspäin. Tasangolle oli ihan helvetin vaikea päästä ja reitillä oli pahoja settejä ja villisikojen temmellysmaastoja kuumottavissa mestoissa. Ihmisiä ei ollut kulkenut polulla päiväkausiin maaston perusteella.

Hyvä villipossu, ethän hykkää pesästäsi päälleni. Minua kyrsii jo muutenkin.
Kyrsi muuten oikeasti. Tasanko saavutettiin, mutta ei helvetti siinä kesti vaikka matkaa oli 500 m linnuntietä. Asennevammaa nähtävissä, ikinä ei koskaan saisi lähteä metsään kiireellisellä aikataululla. Päätin bongata tasangon ja painella jostain sopivasta kohdasta ylätasangon poikki ja oikoa takaisin kotiinpäin. Lopulta se tasanko näyttäytyi kunnolla ja oli pieni pettymys. Tympeetä kanervikkoo, kiviä ja kurakkoa. Parin kilsan expert pathfindingin jälkeen pääsin ylittämään hankalan tasangon ja läksin juoksemaan kohti helpompia maastoja, illallista, olutta ja saunaa.

Terveisiä Baskervillen koiralle. Ja kyllä, se on ihan itse tekemä rannetuki.
Haha luulitte että menin kotiin asti juomaan kaljaa!! Ei suinkaan, pääsin poikien kiipeilymestaan, poikia ei näkynyt, otin repusta Heinekenin ja... tiputin ainoan tölkkiseni ja se vieri pitkälle alamäkeen löhökiveltäni. Samaan aikaan alamäestä tulee jotain ultra-hippi-rasta-pössyttelijöitä. Syöksyin karanneen kaljani kimppuun ja huusein että "MY PRECIOUS!" ja ne oli "WOOT?"