lauantai 29. joulukuuta 2012

Paluu keväisille mertsarimestoille

Viime reissulla A-S sai mittakalan, mutta sitten kylmät ja tuuliset kelit sekoittivat hommat. Päätimme iskeä heti takaisin, kun lämpöaalto taas saapuisi etelärannikolle. Tämä tapahtui vasta kolmisen viikkoa myöhemmin ja A-S ei päässyt mukaan. Mesosin yksin siis lauantain iltapäivän ja Tampereelta tuli Meka seuraksi sunnuntaiksi.

Lauantaina oli törkeän lämmin keli ja tuulikin oli aika sopiva. Vesi oli laskenut jonkinverran ja rannalle ajautuneet levät alkaneet lemuta. Vedessä ei vieläkään näkynyt mitään pikkukaloja tai tonkiaisia, mikä ihmetytti minua suuresti.


Lähdin heittelemään tutun niemen kärjestä, ilman sen kummempia strategioita. Kahlailin hiljalleen pidemmälle, kun näytti kahluuhousut riittävän hyvin. Ja edelleen pidemmälle. Kalaa ei näkynyt, mutta sain arvokasta tietoa pohjasta. Niemi jatkui todella pitkälle metrin syvyisenä, mutta seassa oli selvästi syvempiäkin monttuja!

Päivän saldoksi jäi pari epävarmaa tärppiä ja kylmästä vedestä kankeat polvet. Ihme juttu!

Sunnuntaina tuuli pääsi puheltelemaan vapaammin mestoille ja kalastus oli vaikeampaa. Tämän lisäksi näimme vielä huolestuttavamman näyn: TOINEN KALASTAJA! Onneksi hemmo haspeloi ihan eri paikassa, eikä selvästikään ollut daijannut meidän mestaa.


Noh, ei meilläkään varsinaista mestaa ollut, mistä kala olisi irronnut. Taas näytti meininki hyvältä, kalastelimme hyvin systemaattisesti ja uittotyyliä vaihdellen. Mutta kun ei niin ei. Tehtiin pieni nuotio, grillailtiin kyrsät ja juotiin kylmät oluet. Jatkettiin tahkoamista, mutta tuuli yltyi ja kääntyi vähän ikävästi. Ei maha mitään, MP-reissu. Näemmä pitää ottaa aina A-S mukaan että kalaa tulee...