sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Suuren lumimyrskyn aikaan

Taas on hieman pidetty lomaa näistä kirjallisista harrasteista, mutta nytpä on mukava palata takaisin talven muistoihin, varsinkin erääseen iltaan, jolloin raivosi hurja lumimyrsky...

Hommahan lähti siten, että soittelin torstaina Andylle, josko lähdettäisiin pilkkimään siikaa koko viikonlopuksi yhdelle tarkoin varjellulle salamestalle. Oli vähän aikaista vielä siialle, mutta kiireisen miehen ei auta valittaa - kun hallitus antaa luvan niin silloin mennään! Andy olikin järjestänyt itsensä hallituksettomaan tilaan, joten mitään häiriötekijöitä ei tullut siltä suunnalta. Eli matkaan!

Perjantain aikataulut heittivät aika paljon häränpyllyä, koska piti päivittää raskaasti pilkkikalustoa, ja toisaalta keli oli yllättävän paha kun ajeltiin emännän kanssa kohti Tamperetta. Liikenne mateli ja pilkkihommat siltä päivältä menivät plörinäksi. Andy noukki meikäläisen kyytiinsä huoltsikalta ja emäntä jatkoi johonkin muualle. Me lähdettiin Keski-Suomeen päin, kovenevassa lumipyryssä.

Päätettiin hakea kori kaljaa huoltsikalta matkan varrelta. Kello oli 20:58 kun päästiin huoltsikalle ja ostokset sujui. Matkanteko hidasta päätiellä, ihmiset matelee lumimyrskyssä peloissaan ja ohittaa ei uskalla...

Käännytään pienemmälle tielle, joka on vielä onneksi jotenkuten ajokunnossa. Nyt on kyseessä oikeasti LUMIMYRSKY. On säkkipimeää, vain lumi leikkii villisti auton ympärillä kun Andy ajaa, radiossa pauhaa Prodigy - No Good (Kiitos: Ylex Parasta ennen). Kohtuu hämärä meininki, juon lisää kaljaa. Käännytään pienemmälle tielle, pahalta näyttää, mutta päästään eteenpäin.

Kello on rapiat kymmenen, kun tulee stoppi. Mökkitiellä on lunta jo polveen asti ja lisää tulee niin maan perkeleesti. Säkkipimeetä ja tuuli ulvoo, kylmäkin. Lapioidaan autolle parkkitilaa mökkitien alkuun ja vaihdetaan selviytymisvaatteet päälle. Andy vetää pikakaljan, sitten rinkat pykälään ja kahlaamaan viimeiset pari kilsaa mökille.

Kahlailu säkkipimeällä pikkutiellä on yllättävänkin vaikeata ja raskasta. Nautiskelen kuitenkin täysillä, sillä tämä on once in a lifetime settiä. Me keskellä karhukorpea, puut raskaasti myrskyn kourissa nojaillen, julma lumituuli naamassa kirvellen. Vielä parempaa olisi, jos ei olisi mökkiä ja joutuisi selviämään metsässä yön!

Kello 23:00 avataan mökin ovi ja katsotaan lämpömittaria. -2'C. Välittömästi takkaan ja saunaan valkeat, sitten käteen pintti ja kessu huuleen. Tämä on upea piilopirtti, juuri riittävän kokoinen tupa+sauna kahdelle kala/erä-hullulle. Tänne on aina upea tulla, mutta nyt ilmassa on käsinkosketeltava mystiikka. Tulee mieleen Stephen Kingin "Storm of the Century". Paistellaan kyrsät takkatulessa, fiksaillaan kymmenkunta pilkkionkea kuntoon ja juodaan kaljaa.

Klo 02:00 sauna on vihdoinkin lämmin ja siirrytään löylyttelemään. Juttua riittää kun ei olla taas vähään aikaan nähty. Kaljaa tosin menee sitä tahtia, että mitenköhän tahtoo käydä salaisen siikamestan.

Haahuillaan lumimyrskyssä yöllä. Käydään tarkastamassa mesta missä törmättiin karhuun pari vuotta takaperin syksyllä.

 Seuraava aamu on aurinkoinen ja lumimyrsky on muisto vain. Tosin lunta on tullut yöllä niin paljon, että on aivan turha lähteä aamusta siikajärvelle, pikkutiet eivät näe auraa ihan ensimmäisenä. Vähän on heikko olokin. Jäämme siis kaljottelemaan kotijärvelle, joka on tunnettu jättiahvenista ja hirmuhauista. Tosin pilkillä ei ole ikinä saatu täältä mitään, eikä yöllä ilmestynyt hirmuinen lumivaippa lupaa hyvää...

Yllätys on suuri kun kolmannesta avannosta alkaa nousemaan isoja pannukarkeita. Andykin juoksee jo jäälle ja alkaa pilkittelemään. Hänellä on 0.12 siima, jonka eka ahven vetää heti poikki. Toinen tulee ylös ja sitten taas poikki. Vaihdetaan tapsipilkkeihin, ettei kalustetappiot ole niin suuret.


Syönti hiljenee yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Siirrymme kesän hotspottiin, eli keskellä järveä olevalle karikolle. Hiljaista on, kunnes pari vähän pienempää ahventa käy hassuttelemassa. Ja sitten taas alkaa!


Lopettelemme ja painumme lämmittämään saunaa. Onpahan nyt murrettu tämänkin järven talvikirous. Seuraavana aamuna Andyn isä on tullut maasturilla mökille ja heräämme lumilingon murinaan. Tietkin on aurattu ja pääsemme vaivatta kotiin. Kivaa!