Viinikanjoen korkeanpaikanleiri 5/2014

Iltojen pimetessä erä-aktiviteetit painuvat omalta osaltani pitkälti talviunille, jolloin on aikaa kirjailla muistelmia kesän touhuista - tuoreeltaan juttuja ei ehdi plokiin laittaa kun on juoksuaika päällä. Ilokseni olen huomannut että kesän täystauon aikana sivu on kerännyt 2000 osumaa. Olen siis ainakin bottien suosiossa jos ei muuta.

Asiaan. Kuten tapana on, suoritettiin touko-kesäkuun vaihteessa perinteinen viikonlopun kalastusorgia ja välinetestaus. Paikkana tuttuun tyyliin Viinikanjoki ja majoitteena autenttinen, sähkötön eräkämppä. Ruuan, oluen ja viskin määrästä tosin saattoi päätellä, ettei kalastus suinkaan ollut prioriteettilistalla ykkösenä, vaan enemmänkin äijäily ja fiilistely.

Noh, mökiltä pääsimme ainakin koskelle ja virvelit saatiin viritettyä. Vettä oli sopivasti ja keli miellytti silmää ja kehoa. Kairokosken niskalla näimme heti kirjolohen teutaroivan retvakkaasti, sekoittaen Suur-Säkin ja Parta-Antin päät. Poikien täsmäpommituksen aikana höynäytin muutaman näppärän taimenen alempaa koskien kuohuista. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että nämä kalat olivat lakimuutoksen vuoksi alamittaisia, C&R sekä tulivat tuttuun tapaan Rapala CD-5:lla. Tämän maailman vakio tuntuu olevan että kaksi ei petä ikinä; Kairokoski ja CD5.

Parta-Antti saalisti kameralla meikäläisen elvyttämän tamaanin.

Hermo lepää Haapaskosken niskalla...

Hyvästä kelistä ja aktiivisesta yrityksestä huolimatta kalantulo oli heikkoa, mutta kaljan- ja saunanhimo voimakasta. Hyvillä mielin siis mökille tiristelemään entrecotea ja pilkkaamaan kiuasta. Ehtoosta otettiin vielä kunnon pokeripelit ja meikäläinen tietysti putsasi porukan panoskaljoista.

Seuraava aamu oli myös keliltään lupaileva, eikä krapulikaan pahasti painanut. Aamiaisen ja erinäisen härväämisen jälkeen koskelle. Mutta ei syö lohi. Kaikki ottimestat- ja vieheet käytiin hartaasti läpi, mutta ei kun ei. Jossain vaiheessa alkoi sataakin aivan saakelisti. Ei näin. Kaljan- ja saunanhimo kasvaa.

Suur-Säkin taidepläjäys.

Parta-Antin taidepläjäys.

Jossain vaiheessa laitoin Gibbs Croc lusikkauistimen kiinni ja yritin pituusheitoilla höynäyttää Haapaslampeen nousevaa jokakeväistä kammohaukea. Eukko pitää vieläkin ennätystä ~8kg haapashauella. Ojakojamoa ei tullut mutta kirjolohi kävi räpistelemässä ja senkin karkuutin rannassa surkeuttani. Tästä masentuneina lähdimme Mekan kanssa etsimään Suur-Säkkiä ja Parta-Anttia. Itäsaksalaiset tekstiili- sekä veriveljekset olivat sadetta paossa kuusen alla. Juotiin oluet ja päätettiin lähteä mökille.

Parta-Antti oksentaa sateessa...

Kävellessä autolle päätin vielä heittää nopeasti Gibbs Crocilla Kairokosken loppuliukurin. Pläts, nätti evämakkara haaviin ja jatkojalostukseen. Gibbs Croc alkaa maksamaan sitä 5 euron hintaansa takaisin, would say.

Autolle päästyämme alkoi oikein kunnon megamonsuuni. Satoi niin saatanasti. Joku kalaukko oli autossansa sadetta paossa ja katseli meidän vauhdikasta kumipuvunriisuntaa. Mitähän sekin vahtas, olis pitäny huolen omista asioistansa.

Mökillä mentiin ensin saunaan ja sitten syötiin ja sitten juotiin. Lopuksi päätettiin juhlallisesti grillata evämakkarani. Olin mallastäpinöissä unohtanut viedä sen kylmään, mutta kaitpa se siellä autonperässäkin on hyvänä pysynyt. Vaan autonperässä ei ollut kalapussia. Raksuti raksuti... mihnä mun lohi? Palailen ajatuksissani takaperin... juon kaljaa... juon kaljaa... saunon... juon kaljaa... juon autossa kaljaa (huom, nyt ollaan jo lähellä!)... revin farkkuja jalkaan rankkasateessa... otin kumihousuja pois rankkasateessa... laskin kalapussin auton viereen oksalle ettei se pyöri sepelissä... laitoinko pussin autoon... NO SAATANA EN LAITTANU! SINNE JÄI OKSALLE!

Mahtanu kalaukko ihmetellä kun jengi tulee autolle juosten, ripustaa kalan puuhun ja kaasuttaa reikä päässä tiehensä. Toivottavasti otti eikä jättäny mätänee. Hävettää, perkele.

Putsasin taas pokeripöydässä pojat kaljoista.

Konkluusioni:
Mun uus kela, vaikka halpa olikin, on hyvä (Shimano Nexave 2500).
Mun uus siima, vaikka alelaarista hainkin, on tosi hyvä (Berkley Nanofil 0.15).
Mun uus vapa, vaikka täyden hinnan maksoinkin, on ihan tanan hyvä (Okuma Travelforce).
Nää lähtee Lappii!