perjantai 14. marraskuuta 2014

Käsivarren kovimmat haasteet (7/2014, osa 2)

Jos Lappitour 2014 saagan ensimmäinen osa on jäänyt lukematta, klikkaa TÄSTÄ. Muuten ota olut ja lue eteenpäin.

Saanan juurella, Kilpisjärven retkeilykeskuksella, pohdittiin vähän päivän epistolaa. Tai siis epistola oli hyvinkin selvä, Könkämäenon kalastus odotellessa retkikunnan täyttymistä. Suur-Säkki ja Parta-Antti starttaisivat etelästä puolilta päivin ja olisivat siis puolen yön aikaan perillä. Mekan ja mun missio olisi hommata asiallinen telttapaikka tien vierestä, pitää kaljat kylmässä ja höynäyttää pari harjusta pojille iltapalaksi. Mutta takaisin polttavaan ongelmaan, eli mihin sitä nyt sitten Könkämäenossa menisi kalaan? Joki on pitkä ja isokin, vaihtelevainen ja täysin tuntematon. Vuonna 2014 Könkämäeno erotettiin omaksi lupa-alueekseen, eli ensin nyt pistettiin raha töihin Kilpisjärven luontotalolla. Päätimme läksiä suoraan Kilpisluspalle, joka on oikeastaan vain pieni koskipätkä Kilpisjärven ja Taatsajärven välissä. Kartan perusteella hyvä kalapaikka, mutta valitettavasti sinne pääsy vaatisi useampia kilometrejä kävelyä, tetsaamista Taatsavaaran rinteillä hirmuhelteessä, maha tyhjänä. Päätimme skipata ja säästää paikan seuraavaan elämään.

Könkämäeno ei ole pieni joki...
Meikä siis piiskasi Astraa etelää kohti ja Meka luki kännykällä maastokarttaa ja etsi koskia. Ehkäpä siksi en oikein edes tiedä missä olimme. Aika hyvin koskipaikat spottaa Käsivarren tien varresta, sillä autoja tuntuu parhaille(?) paikoille pysähtelevän säännöllisesti. Oma kollero oli mukava lyödä parkkiin pahaan maastoon komian maavaran vuoksi ja painella hernaripurkin kanssa puoli kilometriä koskirantaan. Peerakoskelle mikäli oikein ymmärsin. Syömisen jälkeen aloitettiin kalastus ja valitettavasti muutakin jengiä oli samalla koskella riittävästi. Ja kuuma, voi helvekko kun oli kuuma. Pari tuntia siinä palloiltiin, kalaa ei näkynyt omissa tahi muidenkaan vehkeissä, joten jatkoimme köröttelyä etelään.

Tasasen tappavaa...
Seuraavaan paikkaan, käsittääkseni Karjalankoskelle, runnottiin entistäkin pahempaan parkkiin. Ilmeisesti huonot pysäköintifasiliteetit olivat vähentäneet kalastuspainetta, sillä ketään muuta ei tällä koskella näkynyt ja muutenkin polut olivat paljon pienemmät. Mutta koski oli priimaa. Kuohua ja paljon syvää vettä. Mutta helle teki menosta aivan mahdotonta. Pyörrytti, väsytti, vatutti. Ihan uupeloissani havahduin epätavalliseen vavan käytökseen. Uskomatonta, mutta totta. Kuusamon Volframiin oli tarrannut kala mittaamattomista syvyyksistä, joen kovavirtaisesta kaventumasta. Olemus terästäytyi huomattavasti kun kitkajarru alkoi pärisemään eikä pumppaustekniikka saanut kalaa hievahtamaankaan. Hauki ei voi olla tällaisessa virrassa. Harrikin harvemmin. Taimen? Lohi??? No eipä selvinnyt, kala väänsi ja kampesi itsensä voimalla pois ja tappelut oli tapeltu. Melkoinen tovi siinä kohdassa kyllä jokea tahkottiin. Lopulta oli pakko antaa periksi ja jatkaa jälleen etelään, tuttuun Lammaskosken telttapaikkaan, aivan Könkämäenon varrella. Oli pakko päästä uimaankin, vaikka vesi olisi taas aivan kamalan kylmää.

Lammaskosken kuntouimala.
No eipä ollut vesi kylmää. Viihdyin kosken pyörteissä varttin eli vesi oli todennäköisesti noin 20 celciusastetta. Pesun jälkeen teltta pystyyn, lisää henkilökohtaista huoltoa ja lopulta iltaohjelmaa. Minulla olutta ja viskiä, Mekalla oli vielä kalastushaluja. Kello oli 18:00 ja soitin Suur-Säkille ja Parta-Antille paljastaakseni olinpaikkamme. Nämä sankarit olivat taas hoitaneet hommansa aivan päin persettä, olivat ehkäpä kuusi tuntia myöhässä. Olin vähän toivonut ryyppykavereita mutta piti ryystää yksinään ja mennä nukkumaan ajoissa. Kauhean tylsää.

Kolmen jälkeen yöllä pojat jo sieltä tulivatkin hakkaamaan telttaa ja karjumaan kuinka oli pylly kipeä ajosta. Ulos, yks olu ja takaisin telttaan. Seuraavana aamuna herättiin oikein kellon kanssa, sillä alkamassa olisi massiivinen megamänttäys kuningaskunnan puolella. Sinne pääset tästä KLIKKKK!

Bumtsi bum!
Vaikka tämä visiitti Könkämäenolle menikin vähän persiilleen helteen ja kiireisen aikataulun vuoksi, voin suositella mestoja ja tulen varmasti poikkeamaan joskus toistekin. En ehkä itse jaksaisi tuolla joella viikkoa kupata, mutta jos kävely ei maita, mutta Lappiin on päästävä niin mikä ettei, mikä ettei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti