Joo, niinhän siinä kävi että koulusta tuli paperit käteen ja samalla poistui koulun serverillä olleet kotisivut. Kokeillaan nyt sitten tätä blogipuuhaa ja muutetaan kirjoitustyyliäkin siinä samalla. Kotisivujen tarkoitus näet oli kertoa tärkeänä pitämistäni asioista mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta sittemmin vanha himoni, eli hitaampitempoinen tarinointi on saanut taas valtaa ajatuksissani. Itseasiassa kirjoitushimoni ovat kohonneet niin rytinällä, että aion välineellä tai toisella käydä läpi kaikki merkittävät kokemukseni eräharrastukseni tiimoilta. Se jää nähtäväksi, onko blogi oikea väline vai siirrynkö takaisin kotisivutyyppiseen julkaisemiseen. Vai peräti siihen perinteisimpään kirjaformaattiin (joka kieltämättä kuulostaa houkuttelevalta).
Koska osa reissuista on tapahtunut jo kauan sitten, eikä täydellisiä muistiinpanoja ole olemassa, värittyy totuus luonnollisesti enemmän tai vähemmän. En kuitenkaan pidä tätä pahana asiana, sillä en ole saavuttanut touhuillani mitään sellaista faktatietoa tai ennätystä, jonka on pakko olla täyttä totta uskottavuuteni kannalta. Olkoon tämä blogi siis vahvasti todellisiin tapahtumiin nojaavaa tarinointia, jota ei kuitenkaan kannata aina ihan tosissaan ottaa.
Kuvat ovat monelle olennainen osa nykyaikaista tarinankerrontaa, enkä minä tai tämä blogi tee poikkeusta. Prologini loppuukin kuvaan, jossa eräs reissu on taas alkanut, autojen ääni kadonnut ensimmäisen tunturin taakse ja oma valtakuntani levittyy edessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti