Liessaari 8.3.2014

Tänään oli määrä suorittaa officiaali retkikeittimen kevättestaus - 2 kuukautta aikaisemmin kuin normaalisti. On tämä hassu talvi ollut. Läksin elämäni ekaa kertaa Liessaaren luontopolulle ja laavulle. Vaikka lohjalaisia ollaankin niin ei ole tullut ikinä käytyä.

Ei lopultakaan mikään kummoinen paikka. Paljon mökkejä, joihin on rakennettu keskitysleirejä muistuttavia aitauksia ja portteja. Tonttien välissä luikertelee polku. No, löytyyhän sitä metsääkin sieltä, sekä järvimaisemia ja oikein komeassa paikassa laavu. Retkikeitin jäi kuitenkin testaamatta, sillä laavulle tehtiin juuri tulia kun saavuin ja otin alkukuumilla sumpit. Nuotiovastaaville tietysti nokipannukahvit palkaksi :)

Parit fotot...

Ranta sula, selkä parahultaisesti jäässä. Ilma + 5'C. Yksi pilkkijä näkyi vielä.

Liessaaren kalliomuodostelman meininkejä.

Vanha avolouhos edessä, takana Pottenperin pikkusaari. Saaren ympärillä pahamaineiset tappajarailot, jonne hukkui 2vko sitten retkiluistelija.

Siikaneva 10/2010

Kovalevyä järjestellessä tuli vanhoja kuvia vastaan lähimestoista, joista netissäkin kysellään aika usein. Katsotaan kuinka paljon jaksan niistä höpötellä. Tässä kuitenkin kuvia Ryövärinkuopalta ja Siikanevalta lokakuussa 2010.

Ryövärinkuoppa on pienimuotoinen kohde, oikeastaan vain portaat alas kanjoniin jossa rosmot ovat pitäneet majaansa ammoisina aikoina. Kandee käydä öögaamas samalla kun käy Siikanevalla. Me käytiin Katin ja Pallon kanssa maistamas ryövärin vettä sillä aikaa kun odotettiin Römpsää, Annaa ja Mekaa.

Ryövärinkuopan suomeininkiä. Hyvää oli lähteen limonadi.

Itse Siikanevan rengasreitti on about 10 km pitkospuurallia suon keskellä ja ajateltiin talsia se kahtena päivänä ja nukkua Jaarikan laavulla. Maisemat ovat hyvin hienot ja suosittelenkin reittiä kaikille. Tosin Jaarikan laavulla lienee kova käyttöaste kun taitaa olla alueen ainokainen. Meidänkin reissulla siellä oli varmaan kymmenen ranskista ja jotain suomalaisia mentoreita. Ranskikset vähän ihmettelivät kun alettiin tinttaamaan leirijuomaa ja olivat muutenkin penseitä. Pelekäsivät varmaa pimeetä.

Siikanevan suomeininkiä.

Päätettiin nukkua Katin kanssa teltassa (Halti Cavity tällä kertaa) kun oli niin perceleesti väkeä. Yöllä nousi kova tuuli, mutta teltta kesti mallikkaasti. Laavuun puolestaan oli koko yön pukannut nuotiosta käryä ja sieltä näyttivät heräävän silmät punaisina ja pää vähän kipiänä.

Glunk glunk glunk.

Veroperkele ja kotitarvekalastus

Niin se on, kuulkaas, närhen munat, että ei riitä pian enää rahat ruokaan kun se veroperkele vaan hurjistuu hurjistumistaan. Tein uudenvuodenlupauksen, etten osta enää alkoholia tipan tippaa kotomaasta kun veroja nostettiin. Hyvin on pärjätty ja verottaja nuolee näppejään. Mutta pian pistetään ruokaveroa ylös kun sitähän kaikki joutuu ostamaan. Ei tässä auta muu ku laittaa karvalakki päähän ja lähteä Lohjanjärven jäälakeuksille harrastamaan kotitarvekalastusta.

Jää oli komia, suorastaan fantastinen. 30 senttimetriä täyttä terästä, jään päällä vain ohut muhju. Missä mönkkärillä olivat ajaneet, oli muhju poissa ja jää näytti yötaivaalta. Pienet ilmakuplat olivat tähtiä ja valkoiseksi värjäytyneet halkeamat revontulia. En ole ikinä nähnyt moista. Mutta se jääköön kun nälkä kurnii.

Huomasin myös että Motonetistä ostamani halvimmat kumirimpula-nastapohjalliset olivat oiva setti. Karmeat niitit löivät jäähän niin että pito pysyy ja kun vähän tuunaa niin rimpulat pysyvät jopa jalassa. Nice nice baby acid.

Saavun pelipaikoille, joku on viritellyt vakimestani lähistölle oikein verkotkin. Taaempana on vanha Toyota jäällä. Rööräilen nelimetriseen penkanreunaan väylän Ahdin valtakuntaan, pudotan karmivan jättitasurini reikään ja katson josko joku olisi kotona.

Kun ajat ovat kovat, Judge Dredd auttaa.

Tunnin päästä hauisvaaka sanoo että useampia kiloja 10 - 15 cm ahvenentirriä on noussut mouhotasuriin. Lähden kotioppäi ja perkaan perillä kalat parissa tunnissa. Taidot on taas vähän ruosteessa. Punnailen puhtaan lihan painon ja laskelmoin tehneeni about 10 €/h arvosta hommia, verrattuna samaan saaliiseen Lohjan Cittarin kalatiskiltä. Ainoa ero että tämä kala on parisen tuntia vanhaa, kun Cittarista saa 3-4 vrk hengaillutta fisua.

Kerta kiellon päälle - Trois Pignons 12/2013

Tiedän, taukoa on ollut. On pitänyt edustaa kun yksi virolainen kalastusfoorumi pongas mun jutut lentävällä lauseella "Põhjasoome kalastusest ja loodusest". Nyt ollaan kuitenkin taas vähän etelämpänä, skouttimassa Trois Pignonsin uusia mestoja.

Mutta oli lähellä ettei jäänyt tämä päiväskouttaus väliin, koska (1) jalka kipee, (2) käsi kipee, (3) jano, (4) laiskotus sekä (5) ranskalainen talvisadekeli. Aurinko kuitenkin pilkahti ja jannut lähti kiipeileen, joten minäkin vetelehdin zoomailemaan 30 bosses -polun pohjoisosia. Kyseessä siis laajennus pahamaineisesta 25 bosses "juokse-ryömi-kiipeä-rikoittes" -polusta.

Resistanssikukkula siellä taas.

Poikain kiipeilysessiot.

Pojat jäi kiipimään ja mä jatkoin 30 bosses - sektorille. Aurinko alkoi paistaa ja tyylikkäänä siinä farkuissa ja villapaidassa tepastelin. Reitin alku oli niin kivaa polkua että tuli kauhea himo juosta. Niin teinkin ja saavuin nopeasti akveduktille joka kuljettelee namivettä Napoleonin kesälinnalle.

Akvedukti menee tien alta. En tiedä miten.

Sitten alkoi taas oikein legendaarinen bosses -meininki. Ryömi, kiipeä, pyöri ja piere. Vähensin vaatetusta ja jatkoin juoksemista - täällä voi kirmailla pahassakin maastossa sillä maahan on piirrelty ääriteknisiä ohjeita reitistä juoksijoille, tyyliin "tiukka vasen, loiva oikee, älä juokse tänne"... Nyt reitti oli semmoinen että 50 m välein tuli vedettyä ns. kurvit pitkäksi ja kivissä oli SEIS SEIS SEIS JYRKÄNNE!

Juoksunuotit: loiva vasen, tiukka oikee, SEIS. Mitä enemmän äksiä tai mitä isompia, niin sitä julmempi kirosana laitetaan eteen (esim. jumankauta nääs SEIS) ja sitä lähempänä on pudotus kallioilta.

Rock against Communism?

Kommunisminvastainen juokseminen oli oikeastaan ihan perseestä, joten kävelin reitin korkeimmalle huipulle. Siellä oli (1) lappimaisemat, (2) t-paita kelit pari minuuttia ja (3) melko huonot näkymät.

Lapissa t-paita päällä joulukuun lopussa?

>Huipulta piti lurauttaa hitusen alaspäin, josta oli avautuman reitin magein kohde: täydellisen tasainen 2 x 10 km kokoinen ylätasanne, no-mans-land, jota rajasi karmivat jyrkänteet alaspäin. Tasangolle oli ihan helvetin vaikea päästä ja reitillä oli pahoja settejä ja villisikojen temmellysmaastoja kuumottavissa mestoissa. Ihmisiä ei ollut kulkenut polulla päiväkausiin maaston perusteella.

Hyvä villipossu, ethän hykkää pesästäsi päälleni. Minua kyrsii jo muutenkin.

Kyrsi muuten oikeasti. Tasanko saavutettiin, mutta ei helvetti siinä kesti vaikka matkaa oli 500 m linnuntietä. Asennevammaa nähtävissä, ikinä ei koskaan saisi lähteä metsään kiireellisellä aikataululla. Päätin bongata tasangon ja painella jostain sopivasta kohdasta ylätasangon poikki ja oikoa takaisin kotiinpäin. Lopulta se tasanko näyttäytyi kunnolla ja oli pieni pettymys. Tympeetä kanervikkoo, kiviä ja kurakkoa. Parin kilsan expert pathfindingin jälkeen pääsin ylittämään hankalan tasangon ja läksin juoksemaan kohti helpompia maastoja, illallista, olutta ja saunaa.

Terveisiä Baskervillen koiralle. Ja kyllä, se on ihan itse tekemä rannetuki.

Haha luulitte että menin kotiin asti juomaan kaljaa!! Ei suinkaan, pääsin poikien kiipeilymestaan, poikia ei näkynyt, otin repusta Heinekenin ja... tiputin ainoan tölkkiseni ja se vieri pitkälle alamäkeen löhökiveltäni. Samaan aikaan alamäestä tulee jotain ultra-hippi-rasta-pössyttelijöitä. Syöksyin karanneen kaljani kimppuun ja huusein että "MY PRECIOUS!" ja ne oli "WOOT?"

Kuhaa kuhattomasta järvestä

Jättimäinen järvenselkä tyyntyy illansuussa ja peilaa matalalle ehtinyttä aurinkoa. Viimeiset purjehtijat lähestyvät Naistenlahtea Siilinkarin takaa etsien yöpaikkaa. Kekkosentieltä kuuluu autojen taukoamaton surina, onhan viikonloppu alkamassa ja kyläralli näkyy selvästi rantatieltä järvelle. Vähitellen kuhanuistelijatkin pääsevät järvenselälle Bustereillaan, viritellen tusinan vapoja pystyyn ja ja järjestyen lopulta orjalliseen vetoreittiinsä peräkkäin. Kuin saksalaiset yöpommittajat matkalla Lontooseen, antennit ojossa ja hevosvoimat mylvien.

Onneksi on vaihtoehto. Aina - ja meille kaikille.

Yksin ei voi muodostaa kuhanuistelijain jonoa...

... eikä tämä mylvi kuten Junkkersin tähtimoottori...

... mutta rahaa saa palamaan: tässä testissä maailman kallein vapateline. Toistaiseksi parhaimmaksi havaittu malli.

Kekkosentien böönat oottelee viikonloppurientoja.

Nässyllä kuhankalastajain aloitussignaali, kotopuolessa kielii enemmän hirsisaunasta ja kylmästä kaljasta. Kalat on jo saatu - tai jääneet saamatta.

Kotioppäin, mukavasti meni tämäkin ilta näkemättä muita veneitä.

Ikävämmät velvollisuudet vielä ennen saunaa. Huomaa juntti uistin - kuinka paljon sitä saiskaan kuhia jos olis muitakin vaappuja mukana kuin Rapalan Magnum sormenpaksuisilla haukikoukuilla? Tai järvi jossa on kuhaa?

Helvetinjärvi-Riuttaskorpi-Seitseminen. 64 km 48h.

Meitä on moneen junaan. Römpsä-poika päätti, ettei lähde kuluvana kesänä Lappiin juoksukalaan. Pallo-poika puolestaan osti jonkun kuunarin Nässylle ja oli sitten tunnollisesti puunaamassa kansia kun emäntä pyöritteli ruoria.

Pojat tuumivat, että lyhyt, mutta saakelin kova marssi etelässä voisi olla poikaa. Tottahan se on, että matkalla Pohjoiseen perse puutuu, eikä tuntureilla juosta, niitä katsellaan. Tein siis seuraavan plänin, joka yksimielisesti hyväksyttiin (Pallolle ei pläniä näytetty):

Helvetinjärven läpi ja metsien kautta Riuttaskorven virkistysmetsään ja edelleen metsien kautta Seitsemiseen ja sen läpi ja lopulta Paronin taivalta Parkanoon ja sieltä hieman jatkean mökille kohti Laviaa. Ei taidettu edes matkaa mitata, mutta varmaan siellä 120 kilsan tuntumassa. Ja marssiin oli varattu aikaa 54 tuntia, jonka jälkeen olisi VÄLITTÖMÄSTI SAUNA PÄÄLLÄ JA KUKKO HUULES!

Lähtökohtaisesti tilanne oli vähintäänkin jännittävä - 2 viikkoa ennen reissua meikäiselle tuli aika ilkeitä ylipronaatio-kipuja jalkapöytiin. Olin hiljaa ja reenasin. Viikko ennen reissua kävelykyky alkoi heiketä. Olin hiljaa ja hain FootBalance -pohjalliset. Ei ollut mun juttu. Mitä helvettiä sitä nyt keksisi? Neljä päivää ennen lähtöä kävelykyky lähti käytännössä täysin. Nyt kerroin pojille meidän pienoisesta ongelmasta. Sen jälkeen otin kuurin including (1) Sauna, (2) Voltaren Forte, (3) Viina. Se tepsi ja pystyin sentäs kävelemään, vaikka ilkeätä tekikin. Viimeinen temppu oli ostaa uudet lenkkarit ja ajaa ne sisään reissulla rikkinäisillä jaloilla. Kyllä, juuri näin.

Muksu herätti kolmelta yöllä. Päätin lähteä ajelemaan Parkanoa kohti, missä oli tarkoitus treffata. Nukkua sitten vaikka makuupussissa jossain tienposkessa. Nukuin itseasiassa Iittalan Shellillä sekä Parkanon treffimestan pihassa. Römpsä ja Pallo saapuivat ajallaan, heitimme rojut mökkiin ja lähdettiin kepapille ja siitä Helvetinjärven Kankimäelle. Startti tapahtui kello 12:00.

Gentlemen, start your engines...

Eka etappi Helvetinkolu. Sitä ennen ei päräyttäviä maisemia, mutta erittäin päräyttäviä jalkakipuja kyllä. Pitäisikö lähteä autolle ja toimia "tukiautona", rahdaten kaljaa ja makkaraa yöpaikalle. Ei sentäs, jalat tuntuu vetreytyvän pikkuhiljaa.

Pit stop @ Kolu & Iso-Helvetinjärvi. Boogie ei ihan vielä päällä, kuten Koppelo sanoisi.

Sitten portaita. Ylös - alas. Useampi kilometri. Boogie ei ihan vielä päällä.

Trippimittarissa 12 kilsaa ja sijainti Haukkajoen kämppä Helvetinjärven puiston rajalla. Kello viiden pintaan, paskaa tahtia on pidetty. Mutta jalat ovat nyt saavuttanet the boogien. Ehkä hyvä näin. Otamme pikavuoron Pirkantaivalta etelään, 8 km seuraavalle laavulle. Polku on paikoin häilyväinen ja hirvikärpäsiä on h-e-l-v-e-t-i-s-t-i. Pallolla on kamferitippoja, joita poika sivelee kuin hienointa parfyymiä, ajaa kuulemma intruderit pois. Seuraavalla tauolla Pallo polttaa kamferitipat. Grammanviilausta.

Haukkajoen silta ja 20 km takana. Boogie rakoilee, mutta laipiot eivät murru.

Vedetään nopeasti manat täyteen (Reiter+suklaata+sumppia) - ja jatketaan kuutisen kilsaa kohti Pyydysjärven laavua, joka saavutetaankin päivännäöllä kello 21:00. Takana 26 km kävelyä kylmiltään rinkka selässä. Yöpaikana vähintäänkin mystisen oloinen Pyydysjärvi. Suosittelen poikkeamaan, fiilis enemmän "keskellä-ei-mitään" kuin monessa Lapin kohteessa. Pimeä heittää peittonsa päälle, pidetään tulia, syödään hyvin, juodaan useampi koknakki.

Oho, mun jalat ei ole enää kipeet..?!

Yöllä kuuluu kaikenlaista. Isomman rytinää metsästä (ei saakeli taas karhujuttuja, eihän), pienemmän nirskutusta puuliiteristä ja lopulta uskomaton joutsenten kakofonia kello 4. Aivan HIRVEÄ meteli, jos olisi ase ollut, niin ei olisi sakot paljoa painaneet.

Aamu valkenee, kuten yleensä on tapana. Aamiaisen yhteydessä vähän tutkitaan kropan signaaleja, mutta kipuja ei tunnu olevan kenelläkään. Ei edes minun rakkailla jaloillani. Rötväillään Pyydysjärvellä kello 11:00 asti, mikäpä kiire meillä olisi eikä täälläkään todennäköisesti tule enää tässä elämässä poikettua. Se on tavallaan surullinen ajatus, vaikkei täällä mitään erikoista olekaan. Vai onko? Maahisia? Virvapiruja? Joka tapauksessa elämä on lyhyt ja kaikki katoavaista. Ja sitten saatana töppöstä toisen eteen.

Mieltäylentävää maastoa - mutta helppokulkuista!

Riuttaskyrv...

Aloitan kasteisen nurmen polkemisen Nokian Finntrimmeillä, jotka ovat oivat menopelit kunnon muotopohjallisilla. Niillä mennään melkoista haipakkaa Riuttaskorven virkistysmetsään asti, 11 kilometrin verran. Ruokailu Kuttulammen katoksella tuttuun tapaan: Reiter-suklaa-pihisevät sumpit. Ja siitä taas tappavaa tahtia 6 km Rysäslammen laavulle ja edelleen kohti Seitsemistä. Tauoilla alkaa tulemaan tavaksi riisua vaatteet ja valella Ratiopharmin kylmägeeliä koko ruhoon. Siihen päälle pieni varovainen venyttely ja jalka sekä torso taipuu.

Siellä jossakin... sankarimme metsissä...

Ja tätä hupia riittää. Jopa niin että oli välissä pakko kiertää soratietä vaihtelun vuoksi.

Kaukovaellusparturi matkalla... ja päästä kuuluu brii!

Seitsemisen Liesijärvi saavutettiin klo 18. Koko päivän oli ollut raivoisa kävelyboogie, mutta olo oli ihan hyvä. Siispä tongimme Römpsän repusta elektrolyytit ja muut voimajauheet ja... sitten taas eespäin käy taistomme tää.

Seitsemisen mafia.

Liesijärvi keimailee kulkijoille.

Ei täs mitää... vielä!

Paitsi että varttin makailu Liesijärvellä ehti jumittamaan kaikki jalkalihakset. Totaalisesti, ei siis taivu, ei mihinkään. 26 + 27 km = 53 kilsaa 30 tunnissa, siinäkö kaikki. Ei voi olla. Töpöttelen menemään ja joku lihas alkaa taipumaan. Polvet ovat kuitenkin täysjäkissä ja kävely on sellaista hyppelyä. Tulee mieleen edellinen Pirkanmarssi.Siitä huolimatta otetaan vielä 8 km tauluun ja lyödään leiri pystyyn Ison Kivijärven nuotiomestalle. Perusohjelma, eli nuotiota, ruokaa, juomaa.

Khyl nyt taas kelpaa (kun on vaseliinii ja talkkii)...

Tiedoksenne: Iso Kivijärvi on melko heikko nuotiopaikka. Tuskinpa siihen kukaan entisaikojen tukkijätkä olisi makuulle mennyt. Edessä järvi, kaikkialla ympärillä heti märkä suo. Voi sitä usvan ja kosteuden määrää. Teltassa suorastaan satoi kondessivettä.

Aamusesta tunnusteltiin ruhoa entistä herkemmin. Hmm, polvilukosta ei jälkeäkään, paikat vetreät, pissa tulee kun antaa sen tulla... Ehkä tästä selvitäänkin hengissä? Siispä, Seitsemisen luontotalolle. Sinne päästäänkin tasan kello 12:00 - eli tasan 2 vuorokautta ja 64 kilsaa. Kulta-Miken pelinumero. Mentaalinen voitto on saavutettu, tavoitteet täytetty, miehisyys taattu ja... busseja ei kulje Parkanoon - VOI V*TTU!

Äärimmäiset sankarit saapuvat. Kansa kumartaa ja lapset katsovat ihaillen. Mutta mistään ei löydy kylmää kaljaa...

Jumalauta. Ei kaljaa - ei bussia. Sitten kävellään. Hortoillaan Länsi-Aureen "keskustaan", josta bongaamme AURETAR (vai arjatar) -nimisen putiikin. Siellä myydään... K-A-L-J-A-A!!! Mutta terassilla ei saa juoda. Mikä terassi sellainen on? Mennään siis tien poskeen kaljalle.

SONDOLS - VOHVO JO POHMOO OLOT!

Voi pojat se maistui makoisalta. Niin makoisalta että päätettiin jatkaa eikä tilata taksia. Ei sentäs Paronin taivalta, vaan ihan autotien reunaa. Välissä myös hölkättiin.

On ne pimeitä, voi helvetti.

Ja kun Parkanon kyltti vihdoin saavutettiin, oli aika tilata taxi. Se tuli nopeasti ja kuski oli kalamiehiä, Lapissakin pörrännyt. Terveisiä vaan.

Käskettiin taxin jättää meidät 500m päähän mökistä että saataisiin kävellä perille. Jos vaikka joku näkis. Mökillä tehtiin niitä asioita mitä mökillä yleensä tehdään. Paitsi Pallo, joka putosi heti saunan jälkeen. Ei pojat, ei se suo elätä vielä vuosiin, eikä purjehdus karaise :)

Ihan helvetin hieno reissu! Onneksi näitä on helppo tehdä tulevaisuudessakin.

Trois Pignons 8/2013 - resistanssikukkuloilla

Bloggerin ääripaska videojuttu blurrasi videot ihan kuralle, mikä aiheutti minulle suuren, mutta vakavan depression. Menetin kirjoitushaluni pitkäksi aikaa. Mutta sitten eräänä aamuna heräsin ja päätin käydä vastaiskuun. Kaikki blogini kolme videopätkää ovat nyt Youtubessa parempilaatuisina ja linkit löytyvät asianomaisista jutuista. Tunnen oloni puhdistuneeksi ja voin taas kirjoittaa.

Myös vaimo oli huomannut ahdinkoni ja toi minulle äsken Viru Valgeeta appelsiinimehulla. Noniin, aloitetaanpa sitten *köh köh*.

Kävin joskus metsässä, alla kuvat.

Muistomerkki metsän keskimmäisellä kukkulalla. Korkeutta kymmenisen metriä. Pysäyttävä kokemus.

 Videofootagee vielä resistanssikukkuloilta

Sen pituinen se.