sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Veroperkele ja kotitarvekalastus

Niin se on, kuulkaas, närhen munat, että ei riitä pian enää rahat ruokaan kun se veroperkele vaan hurjistuu hurjistumistaan. Tein uudenvuodenlupauksen, etten osta enää alkoholia tipan tippaa kotomaasta kun veroja nostettiin. Hyvin on pärjätty ja verottaja nuolee näppejään. Mutta pian pistetään ruokaveroa ylös kun sitähän kaikki joutuu ostamaan. Ei tässä auta muu ku laittaa karvalakki päähän ja lähteä Lohjanjärven jäälakeuksille harrastamaan kotitarvekalastusta.

Jää oli komia, suorastaan fantastinen. 30 senttimetriä täyttä terästä, jään päällä vain ohut muhju. Missä mönkkärillä olivat ajaneet, oli muhju poissa ja jää näytti yötaivaalta. Pienet ilmakuplat olivat tähtiä ja valkoiseksi värjäytyneet halkeamat revontulia. En ole ikinä nähnyt moista. Mutta se jääköön kun nälkä kurnii.

Huomasin myös että Motonetistä ostamani halvimmat kumirimpula-nastapohjalliset olivat oiva setti. Karmeat niitit löivät jäähän niin että pito pysyy ja kun vähän tuunaa niin rimpulat pysyvät jopa jalassa. Nice nice baby acid.

Saavun pelipaikoille, joku on viritellyt vakimestani lähistölle oikein verkotkin. Taaempana on vanha Toyota jäällä. Rööräilen nelimetriseen penkanreunaan väylän Ahdin valtakuntaan, pudotan karmivan jättitasurini reikään ja katson josko joku olisi kotona.

Kun ajat ovat kovat, Judge Dredd auttaa.
Tunnin päästä hauisvaaka sanoo että useampia kiloja 10 - 15 cm ahvenentirriä on noussut mouhotasuriin. Lähden kotioppäi ja perkaan perillä kalat parissa tunnissa. Taidot on taas vähän ruosteessa. Punnailen puhtaan lihan painon ja laskelmoin tehneeni about 10 €/h arvosta hommia, verrattuna samaan saaliiseen Lohjan Cittarin kalatiskiltä. Ainoa ero että tämä kala on parisen tuntia vanhaa, kun Cittarista saa 3-4 vrk hengaillutta fisua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti