Yö oli taas kylmä, eikä Kaitsajoki näyttänyt alajuoksun osalta lainkaan hyvältä. Ohut, kovavirtainen ränni läpipääsemättömän pajuviidakon keskellä. Sen sijaan Dierbmesjohka Kaitsajoen risteyksen alapuolelta oli näyttänyt hyvältä (ja antanu kalaa) eilisen pikazoomailun perusteella. Vai onko se jo Rommaenoa? In any case, kävelimme sinne takaisin Römpsän kanssa kun muut jäivät tetsaamaan Kaitsan viidakoihin. Alajuoksu ei taaskaan pettänyt vaan tarjosi minulle harria ja Römpsälle pikaliimavavan testaukseen taimenenmöllin. Koskien alle muodostuvat syvät altaat olivat täyttä timanttia. Valitettavasti kalastusidyliä tuli häiriköimään helikopteri joka oksensi jengiä vastarannalle. Läksimme takaisin leiriin kun vaeltaja harvemmin vapaaehtoisesti juttua vääntää lentosakin kanssa... vaikka heidän tarjoama kalja tietysti aina kelpaisi!
 |
| Alueen normikoko eli 42 cm... Samalta kiveltä kuin eilenkin :) |
 |
| Römpsän hankala väsytys ja poseeraus taimenen kanssa keskellä koskea. |
Kaitsaviidakosta muut olivat saaneet vain pieniä taimenia, joten päätimme purkaa leirin ja jatkaa Kaitsajokea ylävirtaan. Tosin tässä vaiheessa emme vielä tienneet mitä satelliitti sanoi Kaitsan alajuoksusta. Leiripaikkamme kohdalla joki oli haarautunut ja sivu-uoma oli, noh, melko paskaa. Kartalta kuitenkin näkee, että olisihan pääuomassa ollut tarjolla jo muutakin kuin ränniä. Tästä autuaan tietämättöminä otimme korkeuskäppyrää ja painelimme komeissa maisemissa yläjuoksua kohti. Välissä observoitiin jokea kaukokartoituksella, mutta tuomittiin aina armotta ränniksi. Näin jatkui Kaitsajärville asti. Keli oli aurinkoinen, muttei liian kuuma. Sopiva tuuli piti hyttyset loitolla, mikäs siinä kävellessä.
Telttapaikka osui jälkikäteen asiaa ihmetellessä näemmä taas sivuvirran varrelle. Vähissä olivat leiripaikat ja kivistä maa. Ilta kului pääosin uidessa ja maistellessa alkoholia, vähän jaksettiin heitelläkin, haukia kiusata. Kaitsajärven alapuoliset setit jäivät taas tutkimatta, kun ei tullut mieleen katsoa ennen reissua satelliittia. Noh, suorittajat erikseen ja jätetään jotain seuraavaan elämäänkin. Olihan sitä kalaakin jo kahden halsterin verran.
 |
| Lisää valokuvatoimiston upeita otoksia! |
Römpsä nukkui pihalla. Syytä en tiedä. Taistelukentän kaasut ja äänet saivat etsimään rauhallista ympäristöä? Joutsenen untuva piti kuulemma lämpöisenä vaikka yö oli taas hyytävän kylmä.
Aamusesta purimme leirin ja päätimme kalastella hieman huolellisemmin Kaitsajoen, tai oikeammin Sieldjonjohkan aina Sieldonjärvelle asti. Joki oli pieni, mutta hyvin kaunis ja erittäin kalaisa. Oli kiivaita koskia, nättejä loppuliukuja syviin lompoloihin, hiekkaisia nivoja, kaikissa hyvin harjusta ja taimenta kokoluokassa 40 cm. Erityisesti yksi kohta syöpyi mieleeni - hieman kovempivirtainen ja syvempi niva, jonka mustaa ja kivistä pohjaa pystyi tutkimaan helposti paljan silminkin. Kalaa ei näkynyt, mutta päätin heittää. Lipan lähtiessä rullaamaan tummasta pohjasta ilmaantui useita eväkkäitä kuin Alien-leffassa. Valitettavasti se pienin 42 cm kala nappasi ensin.
 |
| Sieldonjohkan alajuoksu ei oo levee mutta syvä ja vesi vaihtuu. |
 |
| Ja kun Sieldjon vähän levenee niin alkaa pöytä notkua herkuista. |
 |
| Mamma mia mikä mesta, ja näitä piisaa! |
 |
| Tamaaniakin löytyy, joskin nippa nappa 40 cm. |
Sieldjonjavria lähestyessä joki mataloitui ja pohjassa alkoi kasvamaan ikävää limaista kasvustoa. Joen alkupisteestä järven rannasta ei löytynyt oikein telttapaikkaa ja päätimme ottaa hieman etäisyyttä suomaisemaan, kiipeämällä Kahperrusjoen varrelle kiviselle leiripaikalle, upean puroleventymän äärelle. Täällä ei oikein kasvanut enää mitään muuta kuin kiveä ja vähän lunta. Kahperrusjoen vesikin oli pirun kylmää, mutta siitä huolimatta Rajis pakotettiin reissun ekalle pesulle puoliväkivalloin, kaveri alkoi puskemaan jo melko corpse-luokan käryä.
Reissun megalomaaninen finaali tuloo
TÄS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti