sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Foreca lupaa maailman parasta mertsarikeliä!

Kyllä, otsikko pitää paikkansa. Täytän ihan justiinsa 30, enkä ole vielä ikinä nähnyt tilannetta, jossa säätiedotus 1) pitää paikkansa 10 vuorokauden päähän tai 2) pitää paikkansa jos luvataan hyvää kalailmaa. Asia on tietysti aivan päinvastainen jos on tärkeä ja peruuttamaton kalareissu tulossa ja Foreca lupaa 10 vrk päästä paskaa keliä suunniteltua aktiviteettia silmällä pitäen. Silloin nimittäin 10 vrk ennuste 1) pitää paikkansa 110 %:sti sekä vielä "paranee" hirmumyrskyksi tai vähintään jotain muuta yhtä kamalaa. Mutta nyt siis, armon vuonna-kuukautena-päivänä 2012-04-15 koin ensimmäistä kertaa sen riemun, että 10 vrk sitten luvattiin täydellistä mertsarikeliä ja tämä toteutui! Aurinko törsötti aivan pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli vienon leppeä! Nyt sattuu taimenta leukaan ja monta kertaa!

Päästiin meren rannalle, jossa tuuli oli oletetusti hieman kovempi kuin 50 km sisämaassa. Lisäksi kaukana ulapalla oli jotain sumuntapaista, joka peitti kaukaisimmat saaret tehokkaasti. Noh, aurinko rällötti vieläkin ja keli oli vähintäänkin 9+, joten kumipukupäälle ja taimenlahtaus käyntiin.

30 minuuttia myöhemmin sumu iski kuin ydinsodan nostattama tomu. Ei nähnyt siis yhtään mitään, aurinko ei enää valaissut ja olo oli kuin Särkänniemen kummitustalossa. Linnanmäen vastaavaan en osaa vertailla kun en ole siellä ikinä päässyt käymään. Alla olevat kuvat kertovat sitä omaa karua kieltään ja luultavasti lyövät lukkoon sen, etten 30 vuodessa päässyt kertaakaan todistamaan hyvää kalailmaa jos sitä oli erikseen 10 vrk ennemmin povattu (jos siis olin kalaan menossa - jos en mennyt niin silloin tietysti keli oli aina mitä mainioin).

 

Hetken päästä sumu paheni entisestään, niin paljon että meinasi usein tulla törmäyksiä joutsenien kanssa eikä kalakaveriakaan enää erottanut kivikoista. Lampsittiin täysin tuulensuojaan lahdukan reunaan heittelemään. Piru vieköön kun on joutsenia lahti aivan täynnä, hyvä kun uistin mahtuu sekaan... Tuskinpa siellä taimenkaan väijyy kun isot räpylät hakkaisivat jatkuvasti kylkiä. Siis iltapäiväkaljalle ja punomaan uusia juonia. Sumukin vähän helpotti kun sai kaljan käteen, ja aavistus kelmeätä auringon valoa pääsi rannalle.


Päätettiin jättää tuuleton alue, koska vesi ei nyt kuitenkaan pääse paikallisesti lämpenemään hirveästi. Tyvenen ja tuulen rajaviiva kiehtoi taas kovasti ja röykytin sitä varmaan tunnin apaattisena. Työkiireet lähtivät tehokkaasti muille maille, mutta jättivät valitettavasti päätetyön raiskaaman ristiselän ja siitä johtuvan ärsyttävän takaraivelin jomotuksen. Muuten homma olisi ollut melkoisen täydellistä.

En oikein tiedä kauanko muljasin tuossa paikassa hiljaa kahlaillen sinne tänne. Sen tiedän, että kauan. Yhtäkkiä alkoi kuulua raivokasta huutoa ja mellastusta takaa. Erotin juuri ja juuri sumuverhon takaa A-S:n hahmon tanssimassa sadetanssia, vapa aivan mutkalla ja vieressä joku vedessä kovasti pärskien. Taimen, perkele! Kirmasin tapahtumapaikkaa kohti niin, että vesi lensi kuin vanhan Vellamon keulasta, mutta A-S onnistui jo haavia kalansa itse. 53 cm eväleikattu istari, pulleassa kunnossa ja pää pampun jäljiltä kipeänä. Jee!


Ihastelun jälkeen alkoi pistämään vanhaan. Olin röykytellyt luultavasti täysin tyhjää joutsenpoukamaa tuntikaupalla, kun taas kivenheiton päässä oli ilmeisen taimenpitoinen tuulisempi ranta. Kenties vesi on jo sen verran lämmennyt, että taimenet pörräävät ahkerammin ja sietävät kylmempiä/tuulisempia rannan alueita. Ainakin niissä ruokaa saattaa olla. Noh, A-S jäi rantaan leikkimään kirurgia ja onnittelemaan itseään, kun meikä paineli sisuuntuneena ottimestoille. Kala valoi uskoa hulluun. Kerkesin pari epämääräistä tälliä saamaan Falkfisuun kun A-S oli saanut saalisrituaalit suoritettua. Poika käveli entiseen paikkaansa, heitti kerran ja nosti tärpittömän uistimensa ylös. Ja samantien helvetinmoinen taimen uistimen perässä. Luokkaa "virveli rikki väsytyksessä". Meikä vetäis jo konupullosta aikamoisen kaatoryypyn jos saisin edes sen kalan kokoisen hauen haukireissulla!

Mutta mörssäritaimen ei tullut enää näyttäytymään. Eikä tulleet enää ne pienemmätkään. Sen sijaan minä sain oikein muhkean siimasotkun, jonka selvittäminen ei ollut hermoillani mitenkään mahdollista. Mutta puukkoa olen ollut aina etevä käyttämään kiukuspäissäni ja niin nytkin. Huomenna vinkuu taas Visa Motonetissä.

Sanomattakin on selvää, kun päästiin takaisin sisämaahan, aurinko rällötti täysiä, tuulenvire oli vienon sopiva ja oli niin kiesuksen kuuma.

1 kommentti:

  1. Uskomattoman hienoa tarinaa! Totta joka sana ja muille lukijoille tiedoksi tosta taimenesta, nii aikuisten oikeasti miltein kymppihauen napannu äijä ja useamman metrisen hauen jallittaneena voin sanoa, että tolla taimenella oli mittaa +90cm.

    VastaaPoista