Kalastusmatkailua Kiirunakortilla 2015 - Salainen joki

Jos on jäänyt läksyt lukematta niin yritäpä uudelleen ja palaa alkuun klikkaamalla tästä.

Volkkari, tuo moderni karjavankkurimme, lähti kärrynpyörät sutien Abiskosta Parta-Antin raipatessa 1.4 litraista turboahdettua hevosröykkiötämme kohti Kiirunaa. Perillä ihastelimme taas kerran tarmokkaita toimia rautamalmin esiintonkimiseksi Luossavaara-Kiirunavaara Aktiebolagetin toimesta. The Dwarves delved too greedily and too deep. You know what they awoke in the darkness of Khazad-dum... shadow and flame.

Balrogin uhkasta huolimatta ostettiin Kiirunasta Norrlands Guldia ja sukulaatia. Ja jatkettiin kohti salaista syvää jokea. Ja ihmeteltiin, taas kerran, kuningaskunnan tietöitä. On se kumma kun revitään kymmeniä kilometrejä auki reilun metrin syvyyteen ilmeisesti ilman mitään plänejä. Meilläkin oli pläni, moniakin, jotka usein vaihtuivat nopeasti, mutta oli silti jotain. Nämä poloiset vain pökkivät katepillarilla kasaa jotta seuraava Puppe voi pökkiä sen takaisin. Kaiken huipuksi liikenteen ohjaus oli poikkeuksellisen olematonta. Se ainoa märkäkorva, joka jostain Mällivaaran tai Vittungin perämetsistä oli paikalle raahattu, oli poloinen niin helvetin pyörällä päästään, sormi kyynärpäätä myöden nenässä ja toinen perseessä.

X tuntia myöhemmin katselimme kohdettamme, "salaista" ja "syvää" jokea. Tämä oli Suur-Säkin löytö, ja se ei todellakaan vakuuttanut Parta-Anttia ja minua. Se oli vähän kuin syntymäpaikkani vieressä mönkivä lupsakka peltojen ympäröimä oja, minkä yli pääsi saappailla pitkin kesää. Leikimme kuitenkin Suur-Säkin mieliksi että kyllä tämä, ei tässä mitään, eiköhän etsitä leiripaikka ja vähän kokeilla. Lopultakin, olimme vähän väsyneitä ja ainakin vatupassi-tasainen kelokangas joen rantapenkan päällä houkutti telttailemaan ja polttamaan tulia.

Suur-Säkin "hypäten yli" oja.

Hetken käveltyämme "koski" loppui ja "joki" leveni pitkulaiseksi järveksi - joka oli helvetin syvä. Hetkinen.

Näyttää jo paremmalta, eikö?

Kävimme täyttämässä juomapullot ja suopaskainen liru osoittautui kristallinkirkkaaksi ja todella kylmävetiseksi. Hetkinen.

Kaivoimme kalavehkeemme, Suur-Säkki ja Parta-Antti perhot, minä taas virvelin tapani mukaan (ja se Vissun tuore perhovapakin oli jo ekalla heitolla katkennut pari päivää sitten). Kolmannella heitolla Suur-Säkillä kala kiinni. Haavia kaipaili. Kun pääsin auttamaan, napsahti filmi hetkeksi poikki. Herätessäni löysin haavistani todella, todella jättimäisen siian. Hetkinen.

Mein Gott, Härregud ja Herranjumala!

Huudettiin "kahen kilon siika" sekä "Shaatänäää" ynnä muuta sellaista. Puntari näytti 1,8 kg eli aivan turhaan ei huudettu. Fileerausveittestä loppui pituus kesken. Hetkinen.

Suosimme tasalukuja.

Lopetimme kalastuksen, aloimme juhlistamaan saalista alkoholilla ja isolla nuotiolla. Siikafilettä pannulla, eri maustekomboin sekä graavia tekeytymään. Noin 8 tuntia myöhemmin, klo 05 yöllä, lämpömittari näytti -3 'C. Puoli tuntia myöhemmin aurinko jo pilkisti ja saimme kuvatuksi lämpötilan -1 'C. Virvelilaukut olivat jäähileessä. Hetkinen.

Yleensä tällä pannulla vedetään yhden kalan fileet kerralla. Nyt yhden kalan yhden fileen puolikas oli aika sopeva.

Aurinko jo lämmittää, -1'C!

Joku muu olisi saattanut kalastaa läpi yön maanisesti siikoja vaanien, meille tämä oli tässä. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Suuri voitto oli saatu ja enempää ei pyydetty eikä tarvittu. Joskus sitten uusiksi, mutta nyt jätkät Golffiin ja kohti uusia haasteita!

Konkluusioni: Kiirunakortilla voi tapahtua mitä hassumpia tapauksia. Kalastusalue on niin julmetun laaja, ja se on niin täynnä kaikenmoista kalavettä, että ennakkoluulot - ja kaikki mitä olet oppinut - kannattaa unohtaa.