Kesän lappisetin jälkeen oli pari päivää pyykinpesuvapaata, jonka jälkeen ystävämme Norwegian kuskasi minut Ranskaan. Istumanaapureina oli kaksi podattua jannua, jotka olivat myös päättäneet lähteä rakkauden pääkaupunkiin kahdestaan... Vaikka ne tytöistä puhuikin aina silloin tällöin, oli pakko pyytää %-lääkettä lentoemolta.
 |
| Vaimo venttailee jo kärsimättömästi meikäläistä. |
Yllättäen muksu, anoppi ja jopa oma emäntäkin muisti/tunnisti vielä meikäläisen. Pari päivää rentoilua, jonka jälkeen oli ohjelmassa odotettu roadtrip Etelä-Ranskaan. Mutta sitten huomattiin, että eka kohde (Lourdes @ Pyreneet) oli vielä aivan paskana kesäkuun tulvista. Tarkoitus oli laittaa Luka rinkkaan ja tehdä päiväreissuja vuoristoon, mutta se ei oikein toiminut kun hotellit korjailivat vasta vesivahinkoja. Mietittiin, että olisko Pyreneille muuta majoitusta, mutta sitten Luka sai vauvarokon reippaalla 40 asteen kuumeella ja Pyreneiden yli vedettiin viiva. Parin päivän myöhästymisen jälkeen ajeltiin kuitenkin Toulouseen Elean luokse.
 |
| A20 (ja Citroën C4) meitä kuljettaa halki maaseudun. |
Toulousessa eksyttiin oikein kunnolla keskustaan. Mutta selvisimme. Elean residenssissä syötiin ja juotiin parit Heinekenit. Aamusta tuntui vähän hassulta, mutta lähdettiin silti kiertämään Toulousea Elean opastuksessa. Puolen päivän aikaan syötiin mukavassa pikku ravintolassa lounas ja sitten alkoi tuntumaan vielä hassummalta. Nyt vois olla paree ottaa aikalisä ja käydä Elean residenssissä tarkastamassa vitaalielintoiminnot. Ok, lämpö 38.5 'C. Heineken, kuussatanen burana ja Elean sängyn valloitus päiväunipuuhiin. Kun heräsin, tuntui jo tosi hassulta. Kuumetta 39.5 'C. Moi, olen Jarski 31 vee ja mul on vauvarokko.
 |
| Old invalids feat. vauvarokko. |
Hourailen läpi illan, kuume hengailee neljässäkympissä. Tytöt uhkailee lääkärillä. Muutamien tuntien jälkeen alan olemaan kypsä ja lääkäri tuleekin visiitille. Ei puhele englantia, mutta tuumaa kuulemma että korvatulehdus ja antaa antibiootteja. Ne tepsivätkin ja pääsemme parin päivän päästä jatkamaan roadtrippiä. Elea oli ollut kympin emäntä. Lämmin kiitos.
Kohde 2 eli pari yötä Carcassonnessa oli kuitenkin totaalisesti missattu. Mutta kohde 3 olikin vanha tuttu Lozere & Georges du Tarn - suurin ja kaunein, linnamajoituksella eli Carcassonne unholaan jää. Matkalla käytiin tarkastamassa
le Viaduc de Millau, jota väittävät maailman korkeimmaksi sillaksi (343m). Pituutta löytyi vaatimattomat 2,5 kilsaa ja vauhtia saapi olla 110 km/h (ennen oli 130 km/h, mutta tuli ongelmia kun turistit hidasteli). Alla äärimäistä video footagea tositoimissa!
Nyt kun osaan jo käyttää hieman Elokuvatyökalua, niin heitetäänpä myöhäisillan jännityspätkä Lozerista.
Ja sitten päästiin linnamajoitukseen. Setti oli ranskalaisella mittapuulla noin 3x kalliimpaa kuin normaali hotellimeininki, mutta jos nyt hääpäiväksi jotain muutakin kuin märkää telttaa ja torakoita. Sen verran kuitenkin päätin ottaa rahoista irti, että juoksutin palvelijoita uima-altaan ja jääkaapin väliä koko lomailun ajan. Iltojen pimennyttyä aika kului loputtomassa illallisessa. Myöhemmin, kun kabinetissa korkattiin Chateau de Laubade Armagnac vuodelta 1971, oli aika mennä nukkumaan.
 |
| Tiluksia tarkkaillen... |
 |
| Lukan kanssa tsekkaamassa Tarn, vähemmän oli vettä kuin aikaisemmilla reissuilla. |
 |
| Pidettiin tarjoilija kiireisenä. |
Täytyy myöntää, että linna oli melko pro ja siellä lepäili mieluusti muutamia päiviä. Vain yksi hermostuksen aihe löytyi - ranskalainen aamiainen. On hilloa ja sokerimuffinsia ja mehua ja päläpälä, mutta missä pekoni? Korjasin tilanteen antamalla kokille mahtikäskyn hommata meikäläiselle pekonia huoneeseen klo 8:30. Ja mitä teki kokki, paistoi KAKSI MUNAA JA PIENEN PEKONIN?! Päälle heitti vielä jonkun risun...
 |
| Ei näin, Michelinin tähdet lähti just ny! |
 |
| Määki haluun pekonii!!! |
 |
| Vallihaudassa kasvatettiin "taimenia" (Truite arc-en-ciel = kirjolohi). |
Joskus loppuu vaan rahat, ja tässä hotellissa se päivä tuli vähän nopeammin kuin yleensä reissulla. Läksimme siis Mendeen treffaan ystäväperheitä. Vietiin viskiä lahjaksi ja testattiin niillä Muusikko-Clauden uudet kiviset jääpalat. Metsänvartija-Claude sen sijaan esitteli Lukalle juustoja.
 |
Metsänvartija-Claude ja Luka best friends 4ever! Tai sitten on isänsä poika ja juustot ei maistu...
|
