Kaikki ei käy tässä maailmassa kuten on vaellussuunnitelmiin raapustettu. Kuten aikaisempi postaus tarinoi, Lapin helikopteri-vaellus-kalastus superreissulle oli aikaa alle kuukausi, vehkeet oli testattu, tarpeet hankittu, kartat tulostettu ja rinkkakin vähän pakattu. Sitten polvi taas hetken hyvän kauden jälkeen petti alta ja alkoi kuntoutus. Reissu peruttiin, pojat lähtivät fillaroimaan Lappiin ja itse makustelin vaihtoehtojani. Yhteydenotto Suur-Säkkiin ja Parta-Anttiin, parissa päivässä uudet plänit tulille. Meille kaikille sopi nyt parhaiten "autolla kalapaikoille" ja mikäs siinä palvelisi paremmin kuin entinen isäntämaa ja Kirunabilaga.
Rinkka uudestaan pakettiin, tällä kertaa hyvinkin kalastuspainotteisesti. Kartalta katsottiin peräti viisi houkuttavaa kohdetta maksimissaan parin kilometrin rinkkakävelyllä. Oikeastaan ulkoistin kaiken pojille, koska itselläni oli vielä liikaa siviilikiireitä suunnitella yllättävää reissua. Parikuisen kakkosvaavin ristiäisten jälkeen vaihdoin puvun tilalle rymyvaatteet ja hyppäsin romuineni autoon iltakahdeksalta, sihautin oluen ja nautin uudenkarhean vokkarin ja Parta-Antin maanisista menohaluista. Viidennen oluen kohdalla oltiinkin jo Ruotsin puolella. Ensimmäinen kalakohteemme oli varsin etelässä ja valmistauduimme mielissämme jo leirin pystytykseen, makkaran paistoon ja ehkä pieneen kopaisuun joen loppukuohuissa. Valitettavasti Suur-Säkin kartta-aineisto oli internetin syövereissä ja keskellä tätä Ruotsin etelälapin suurinta suo-jänkä-ei-mitään aluetta internet oli suljettu. Ajoimme eteenpäin kun muutakaan ei voinut ja lopulta Kiirunaa lähestyessä jouduimme toteamaan että ei löydy joki A, joten käyttöön plan B, eli Abiskon maisemat. Parta-Antille poksahti mukava kolmen tunnin lisäajelu aamuyölle. Silmät kuin pöllöllä hän paimensi meidät kuitenkin perille Malmbanaa seuraten. Läpi saatanallisten tietöiden. Ohi Abiskon ja Torneträskin. Torniojoen alkulähteille.
 |
| Pitkä matka latvavesiltä Lapparipulloon - nyt toki vielä pidempi kun pitäisi Lahteen asti löytää, saatana... |
Auto pysähtyi joskus aamuseitsemältä. Ympärillä lumisia tuntureita. Hiljaisuuden katkaisi Malmbanan puksutus ja jäämereltä hönkivä sateella uhkaileva tuuli. Vieressä nimetön pienehkö joki, olkoon vaikka Baktajohka. Se olisi ensimmäisen leirimme kohiseva keskipiste. Kävelimme puolisen kilometriä koskirantaan. Alkoi jäätävä tihku ja pystytimme teltat vauhdikkaasti. Parta-Antti meni puolikuolleena urakastaan nukkumaan, Suur-Säkin kanssa kalastelimme puolisen tuntia. Paskalla jalalla oli hyvin ikävä taiteilla liukkailla kivillä. Sitten kömmimme mekin unten maille. Oli helvetin kylmä ja ankea keli, mutta luotimme huomiseen.
 |
| Taistelutoverit pahaa maailmaa vastaan: Eureka Spitfire Solo ja 2x3m pressupatio. |
Heräsimme neljän aikoihin iltapäivästä. Tihkutti ja oli yhtä kylmä kuin aamullakin. Kalastus ei napannut. Syöminen ei napannut. Seisoskeltiin ja mietittiin että mitäs sitten tehtäisiin. Plan A eli Baktajohkan kalastus olisi luultavasti kortinpeluuta teltassa kunnes sää muuttuisi. Plan B eli Njuoraeatnulle kävely ei olisi herkkua sateessa. Plan C, eli Björklidenin/Abiskon mökkisetit voittivat. Jätimme leirin pystyyn ja Björklidenistä löytyi tasokas majoitus tingattuna 1049 SEK. Takaisin purkamaan kamat, joku perhoperkele oli tullut leirimme viereen kalastamaan. Näytimme centteriä ja kaasutimme sisätiloihin kamakuivaukseen. Ruokaa ja olutta. Tupakointia terassilla ja pohtimista lähtisimmekö tutkimaan Torneträskiin laskevien pikkujokien loppuliukuja tihkusateessa vai menisimmekö saunaan. Koska huomiselle oli luvattu jo hyvää keliä, päätimme nyt vain ottaa iisisti ja ladata akut täyteen. Illalla kävimme vielä aiheuttamassa pahennusta Björklidenin hotellibaarissa. Kaunis paikka.
 |
| Baktajohkan leirinäkymää iltapäivällä. Ehkä noin promillen valoisampaa kuin aamuyöstä. |
Seuraavana aamuna olimme täynnä tarmoa ja lähdimme Njuoraeatnulle. Sää oli aurinkoinen, mutta sopivan viileä, matka taittui mukavasti Kalottireittiä (vai Kungsledeniä, kuka näitä nyt muistaa) pitkin. Tosin polvea vihloi kovasti aina "sisäkurviin" astuessa.
 |
| Pojkarna i fjallen. |
Njuoraeatnu oli paljon suurempi joki kuin olimme aavistaneet. Komeat kuohut tervehtivät meitä, mutta myös näyttivät ettei ylävirtaan kovinkaan moni kala eksyisi. Rakensimme leirin siis alavirran puolelle, viimeisen kosken loppuliukuun. Uskomattomat maisemat ja keli pysyi hyvänä. Läksimme kalaan. Kuusamon Volfram-lippaan hairahtui 35 cm rautu joka suolattiin huolella ja jätettiin apsidiin marinoitumaan.
 |
| Vihdoin kalaravintoa! |
Iltaohjelmana oli läheisten pikkujärvien tutkailua, mutta siitä lisää klikkaamalla
TÄSTÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti