Koskikalastuksen kesäkausi alkaa perinteisesti Kotalan Koskien viikonloppu-töräyksellä toukokuun loppupuolella. Case on yksinkertainen: 12 innokasta kalastajaa, mökit kosken rannalla, koskessa taimenta ja kylmässä kaljaa. Aikaisemmilla kerroilla on taimenta tullut itselleni ihan mukavasti, mutta kaikki alle vaaditun 45 sentin mitan - eli ruokapuolesta on vastannut grillimakkara tai Jiksun maankuulut OHO-siivet tai VOIPERKELE-siivet (kuvat Turpiinin toimesta):
Koska Jiksu ei tullut valmistamaan OHO-siipiä tänä vuonna, päätin saalistaa runsaasti kalaravintoa.
Strategiani alkoi huolellisella varusteinventaariolla ja siitä seuranneella voimakkaalla käteisen vaihdolla. Perjantaina sianpieremän aikaan Astra ulvaisi kohti Virtoja ja noukki matkalta mukaan Mekan Herwoodista. Kamat nopeasti mökkiin ja olut käteen. Virvelit kuntoon. Luvan alkuun 30 minuuttia aikaa, joten koskirantaan valtaamaan hehkein kalapaikka = massiivisen pohjapadon niska. Odottelua pari minuuttia ja sitten Rapalan Countdownia virtaan.
Pohjapadon keskivirta oli yllättäen tyhjä, mutta sivuvirrasta mätkähti lujaa. Fiksu taimen hyppäsi ja riepotti vaapun pois suusta. Siiryin seuraavaan huippumestaan ja sieltä kovan tappelun jälkeen tulikin ylös 42 cm nätti taimen. Aukaisin taimenen kurkun ja jatkoin heti kalastusta. Hetken piiskauksen jälkeen heitin vaapun lähinnä vitsimielessä / vahingossa kovaan koskiryöpytykseen ja saman tien taas mätkähti. Sen verran kova virtaus oli, että taimen paineli alavirtaan ja pääsi karkuun. Painelin parhaan kalastusalueen viimeisille heittopaikoille, ja taas rannasta tärppäsi. Tämä taistelu päätyi molempien voittoon, sillä taimen omasi nätin rasvaevän ja pääsi jatkamaan matkaansa haavissa käynnin jälkeen. Vastarannan mökillä kylmä kalja jo huuteli nimeäni ja päätin ottaa kalastustauon, olihan tässä jo koettu paljon. Kävelin ekan kalapaikkani, pohjapadon, ohi ja ajattelin että eikös tuohon pitäisi vielä heittää ja kokeilla sitä karkuutettua taimenta. Kala oli vanhassa paikassaan ja otti ekalla heitolla, syöksyen sen jälkeen padolta alavirtaan. Kitkajarru oli täysillä, mutta taimen vain kiihdytti vauhtiaan. Pakko oli lähteä juoksujalkaa perään. Porukan uusimman tulokkaan, Erikin, ilme oli melko ikimuistoinen kun ensin tulee joessa vastaan vinkuva siima ja seuraavaksi ukko kuusen läpi vapa tanassa. Väsytys oli kuitenkin onnistunut ja 45 cm taimen päätyi jatkokäsittelyyn. Olipa melkoisen hektinen 2 tunnin kalasessio - 3 taimenta ylös ja 2 karkuun!
Palailin mökkikylään ja yllätyksekseni vain Tuna oli saanut taimenen rantaan asti. Kohtuullisen erikoista, että itselläni oli ollut yksi hulluimmista iltapäivistäni. Noh, muut jatkoivat tunnollisesti kalastusta, itse keskityin oluen lipittelyyn ja ilmasta nauttimiseen. Vaan ei sitä taimenta enää kuulunut, mutta Igors hoisi taas yön pimeydessä reissun suurimman - 9,7 kg jalointa koskihaukea!
Lauantaina lähdin aamusta kalamies-setäni hautajaisiin. Siinä ajellessani mietin, että taisi nämä poikkeuksellisen kovat taimenkarkelot kyllä mennä Topin karmalla. Koskella kalastus jatkui, mutta lauantaina ei kalaa enää kuulunut - kuten ei myöskään sunnuntaina. Siitä huolimatta, seura oli hyvää, sauna kuuma ja kalja kylmää. Enempää ei kai voisi toivoakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti