sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Tutustuminen Lohjanjärveen

Niille, jotka eivät ole sattuneet pysymään kartalla - meikäläinenhän on nykyään lohjalainen. Rivari ostettiin viime kesäkuussa ja valintakriteerit olivat 1) hyvä alue, 2) sopiva pohjapiirrustus muksuperheelle, sekä 3) sijainti max. 60km molempien duunipaikasta. Noh, ollaan asuttu tällä nyt se rapiat puoli vuotta ja alkoi tehdä mieli kalaan.

Kansalaisen karttapaikka kertoi, että lähin Lohjanjärven rantakaistale on polkua pitkin 400 metrin päässä. En ollut oikeasti miettinyt että tuossa tulisin kalastelemaan, mutta näemmä alitajunta oli hoitanut asian. Yllättävän iso kynnys kuitenkin oli lähteä laajalle ja syvälle järvelle tonkimaan ja opiskelemaan uusia ottimestoja ja tekniikoita. Mutta kun kevätaurinko alkoi paistaa, niin lopulta vääntäydyin järvelle. Jos ei muuta niin hankkimaan esirusketusta kesälle :)


Useampi reissu sitten tulikin paukuteltua samalla vauhdilla, pääosin selkäveden keskeltä törröttävän luodon ympärillä. Siinä tuntuu olevan aina kalaa liikkeellä, jos ei muuta niin sinttejä. Saaliit ovat pyörineet tuossa oppikirjamestassa 1 - 5 kg maisemissa.


Homma on ollut hyvin opettavaista. Olen vannoutunut tapsipilkkijä ja sillä tekniikalla Lohjanjärveltäkin on silppusaalista tullut ihan siedettävästi. Pari reissua takaperin änkesin kuitenkin kaislikkorantaan ja yritin haukea isoimmalla LJ tasurillani. Yllätys oli melkoinen kun 50g ahven tööttäsi välittömästi kiinni. Siitä lähtien olen jympyttänyt tuolla hirveällä haralla myös luodolla ja kalan koko on alkanut kasvaa. Nyt irtosi jo 50 kpl fileerausveitseä odottavaa assua jään hapekkaammalle puolelelle. Itseasiassa, hirmuhara toimii nyt tapsia paremmin sekä pienelle, että isolle kalalle. Ja kelitkin alkavat olla melko priimaa.


Eilen sattui sitten vihdoin se odotettu tapahtuma.  Moukuttelin luodon reunaan muodostuvaa tasannetta, tällä kertaa pienemmällä karvapersetasurilla. Karvaperse jäi kuitenkin pohjaan kiinni. Mutta sitten pohja alkoi liikkua - hitaasti pumppaamalla ylöspäin, kunnes karvaperseestä oli kaikki koukut suorina. Tänään sama toistui isompaan tasuriin, mutta karkuutus meni auringonoton piikkiin. Toivottavasti seuraava blogiteksti käsittelisi iloista saamamiestä parikiloinen pääsiäiskuha käsissään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti