Jönks, taas tauon jälkeen. Ei ole Erä-Perkele nyt oikein ehtinyt kalastella ja samoilla viime aikoina, kiitos perheenlisäyksen. Mutta nytpä on saumaa palata menneisiin höpöstelyihin kun ei ole mitään uusiakaan juttuja tarjolla. Tai no, bongasin mä viime viikonloppuna Venekseltä talviverkot, joista oli heitetty jäälle 3 kg hauki kuolemaan. En tiennytkään, että järven kuhakannalla pysyy niin hyvin ravittuna ettei hauki enää mahdu ruokapöytään.
Asiaan, eli siihen historialliseen yömarssiin mikä suoritettiin Römpsän kanssa herran vuonna 2004. Oli puheissa ollut jo pitkään, että tehdään joku 1 - 2 päivän fiilistely-kävelyreissu ihan Etelä-Suomessa. Tuntui aina vaan lykkäytyvän, kunnes mä jonakin kesäisenä alkuiltana soitin Römpsälle ex-tempore, että kävellään tulevana yönä Kankaanpäästä Parkanoon (50 km). Vastaus oli pitkä hiljaisuus ja sitä seurasi melko epäilevä enpätiiä vastaus. No mutta minäpä tiedän ja kaksi tuntia myöhemmin kurvasin Römpsän pihaan.
Römpsän faijakin sattui siinä kotosalla hengailemaan ja katsoi kyllä meidän touhuja vähän pitkään, mutta suostui silti heittämään meidät vanhan rautatien varteen, josta marssi saisi starttinsa. Kiskoillahan niitä kilometrejä taittuu ja kurvit suoristuvat.
Ensimmäinen etappi oli Niinisalo. Siinä kävellessä kertailimme, mitä rinkkoihin oli pakattu kiireessä. Heti alussa oli sovittu, että reissulla ei nukuta kuin vasta mökillä, tai jos nukutaan niin puun alla. Näin ollen Römpsä oli pakannut matkaan pienen pressun ja sixpackin kaljaa. Meikäläisellä oli sellainen ylellisyys kuin makuupussi ja 4mm solumuovi. Lisäksi ei suinkaan saa unohtaa virveliäni, jonka olin pakannut tukevaan maastokankaaseen ja se muistutti aivan kivääriä. Tämä "pyssyni" aiheuttikin vähän hämminkiä Niinisalon varuskunnan tienoilla, kun poukkasimme kiskoilta pikitielle. Wolfenstein tunnelmissa pääsimme kuitenkin pakenemaan ja jatkamaan kohti Parkanoa palaten junaradalle. Aurinko teki laskua ja takana oli 5 km, edessä 50. Jee.
Palojoen kohdalla takana oli ehkä 15 km ja oli todella pimeätä. Junarata alkoi vähän tökkiä, niin henkisesti kuin fyysisestikin, koska ratapölkkyjä ei enää nähnyt pimeässä. Lähdettiin palloilemaan maaseudun hiekkateille ja siellä olikin parempi askeltaa. Käytiin haahuilemassa kaverin postilaatikollakin klo 03:00. Tunnelma täysin tyynessä yössä oli absurdi, hiljaisuuden rikkoi vain jonkun yksinäisen koiran haukku.
Kello 05:00 olimme taas junaradalla, en tiedä/muista miten sinne päädyimme. Alkoi olla plootu melkoisen jumissa ja päätimme oikaista hetkeksi pitkälleen. Vaihtoehtoja oli muutamia, joista lähistöllä oleva Römpsän mummulla karsiutui heti pois, eihän sinne nyt yöllä voi mennä rymyämään. Vaihtoehto 2 oli vanha junapysäkki-lautarytö, ei napostellut. Vaihtoehto 3 oli lukitsematon sauna, jossa sitten nukuimmekin muutaman tunnin. Takana oli 8 tuntia ja 30 km marssia. Olo oli aika hapokas.
Heräiltiin kylmään ja jatkettiin matkaa. Käytiin Römpsän mummulassa ja saatiin taas vähän pitkät katseet. Ei jääty edes kahville, oli niin metka olo kropassa. Raivalassa vaihdettiin toiselle puolelle pikitietä kohti Laaksonkylää. Päivä oli kaunis ja tien ali virtasi nättejä puroja. Kotojärvellä pidettiin leppoisaa taukoa; Römpsä grillas knakej ja mä levytin.
Jatkoimme matkaa kohti jäätävän isoa turvealuetta tai muuta ei-kenenkään-maata. Taloja, autoja tai ihmisiä ei näkynyt enää missään. Oikeastaan, mekään ei ihan tarkkaan tiedetty missä oltiin ja menisikö meidän valitsema metsäautotie X tämän loputtoman erämaan läpi vai loppuisiko vain keskelle. Aloin olemaan naatti ja polvikin melko vihainen koko hommaan. Edessä vielä hyvällä tuurilla 10 km. Huonolla tuurilla, kenties 20 km?
Metsäautotie X meni kuitenkin läpi korpimaan ja aloimme olemaan ihan oikeasti voiton puolella. Mutta pahin vaara oli vasta edessä, nimittäin raivopäiset hirvikärpäset, jotka tekivät kamikaze-lentojaan turpavärkkiin. Tästäkin selvittiin, mutta seuraava vitsaus oli sadekuuro. Myös siitä selvittiin.
Matkaa oli mökille 2 km, kun polvi meni täysin lukkoon. Piti aloittaa puujalkakävely, joka herätti vilkkaasti liikennöidyllä loppuetapilla kiusallista huomiota. Mutta perille päästiin. Lopputulos 20 tuntia ja 50 km, ei paha veto täysin kylmiltään. Tosin, siitä sai maksaa seuraavana päivänä aika paljon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti