maanantai 14. maaliskuuta 2016

Operaatio Yliperällä - Kalottireitti 7/2009, osa 3

Operaation alkuun pääset tästä!

Kahperrusjoen alajuoksun leiri oltiin saatu pystyyn ja ohjelmassa oli kalan grillausta. Koska kalaa oli valtavat röykkiöt, rakennettiin oikein kivinen laatuprilli. Poltettavaa puutavaraa tosin ei juurikaan ollut, olematonta koivuköynnöstä ja hopeapajua hieman. Ruokailun jälkeen pojat läksivät Kahperrusjoen aivan alajuoksulle, joka kartan mukaan pirstaloituisi moniksi pikku-uomiksi. Tämä ei tyydyttänyt minua ja päätin viettää yksin leirissä laatuaikaa Jallun kanssa.

Kahperrusklubben.
Poikien palatessa otin kameran ja ajattelin käydä vähän kuvailemassa tätä karua maailmaa. Jostain syystä otin virvelinkin mukaan. Kahperrusjoen ylävirrassa sitten räpsin "taidepläjäyksiäni" ja päätin heittää, taas syystä tai toisesta, pari heittoa kun rauhallisempaa virtaa löytyi peräti 5 metrin pituinen alue purosta. Parin kammenpyöräytyksen jälkeen jysähti melkoinen pommi ja No Escapen miniatyyrivapa taipui tyvestä asti niin että korkinpalat lenteli.

Täh? Ei harri näin ylhäällä viihdy? Ei kyllä taimenkaan? Mikä ihme kala nyt tämmöiseen jäähileiseen puropahaseen änkee? Väsytys jatkui varovaisesti... Sitten pinnassa kävi jotain punaista... Päässä käy raksutus ja sitten vihdoin lamppu syttyy. V*TTU RAUTU! ISO! APUA! Elegantti ja oikeaoppinen väsytys muuttui hetkessä brutaaliksi runttaamiseksi kun juoksin jokeen haavi (ei sentäs muna) kädessä. Kaikesta pölhöilystä huolimatta rautulainen tuli haaviin ja kuskasin sen rannalle, pamautin päähän ja verestin, jätin kivelle ja huusin tartsanin voitonhuudon.

Da-Gamma-Blaaast 55 cm!
Nättiä.
Leirissä oli pelästytty eläimellistä karjuntaani ja pelastusseurakunta tuli minua jo vastaan riiputtaessani kalaa POLLEANA! Uskon olleeni SVS:n (Suuri Valkoinen Saalistaja) täydellinen ilmentymä. Mittailtiin, punnailtiin, kerrattiin tapahtumia, otettiin hörppyä... Paikat tärisi vieläkin. Jäin grillailemaan rautua niillä heinillä ja risuilla mitä maasta kasvoi, muut painuivat yliäänennopeudella takaisin kalaan. Join kaikki Jallut ja juhlin.

Tartsanihuudon pelästyttämät pojat ottivat pönökuvan. Jokeri kiittää.
Isoja rautuja ei löytynyt enää yön tunteina, joten ohjelmassa oli vain loppujen viinojen tuhoaminen. Aamulla purettiin leiri ja jatkettiin Kahperrusjoen vartta rinkkakalastus-metodilla ylävirtaan, tosin melko laiskasti kalastaen. Ei oikein osattu nähdä niitä mahdollisia rautupaikkoja. Saavutettuamme Kalottireitin, laitoin jo virvelin naftaliiniin, se olisi siinä tältä vuodelta. On se aina vaan hullu fiilis, kun tietää että 12 kuukauden päästä pääsee taas isolle reissulle. Noh, mielenmyllerryksessä auttoi komeat maisemat. Pysähdyttiin safkaamaan Kuonjarjoen autiotuvalle. Väkeä oli paljon, etenkin rasittavia takki-auki retostajia. Ja loput sellaisia yrmy-Aragorneja, jotka söivät kolme pakettia ruisleipää yhdellä haukulla ja nostivat sitten 160 kg rinkan selkäänsä ja ottivat kolmimetrisen vapaputkensa ja lähtivät johonkin hyvin, hyvin kauas ja saivat hyvin, hyvin paljon kalaa. Minun taasen teki mieli paljon kaljaa ja farmarihousut, joten läksimme kohti Kilpisjärveä.

Kuonjarjoen kanjoni oli kerrassaan upean näköinen paikka, pakostakin kävely sujui hymyssä suin. Päivä oli hieman lämpimämpi kuin aikaisemmat, vieno tuuli piti taas hyttyset loitolla ja aurinko valaisi ympärillämme nousevia korkeita tuntureita. On tämä vaelluskin vaan mukavaa, joskus pitäisi jättää virveli kotiin ja keskittyä vain ympäristön ihmettelyyn. Eukkookin vois täällä ulkoiluttaa, jos ei olisi niin säikky. Kerrankin se höpötti koko yön kuulevansa "ääni ja askelia" kun telttaan joutui.

Emännän virkaa hoiti kuitenkin tällä kertaa Pallo Kuonjarjoella. Selässä myös ekaa ja vikaa kertaa Savotan putkihirviö. Vaellustovereille toki kiva rinkka kun sen loppumattomiin syövereihin voi sujautella aina salaa omia tavaroitaan :)
Saarijärven autiotupa oli illalla tyhjä ja päätimme jäädä sinne yöksi. Näin jälkikäteen ajateltuna oltaisiin voitu tehdä toisinkin. Itse tuvassa ei ollut mitään vikaa, mutta itse Saarijärvessä kyllä. Mentiin ottamaan vettä ja jotenkin tuli vähän sellainen "onks-tää-ny-puhasta" olo. No kai se on. No ei kai se sitten ollut kun koko yö meni vatsakivun kourissa ja huussissa istuskelussa. Pallon vatsa myös vähän kiersi ja sanoi nähneensä ihmeellistä vaahtoa pitkin Saarijärven rantoja. Lisäksi Pallon polvi oli kipiä. Perkele, taas meni terveys.

Aamu oli melko ikimuistoinen. Vatta niin kipeä ettei pystynyt mitään juomaan laattaamatta, syömisestä nyt puhumattakaan. Lähdettiin silti Kilpisjärveä kohti. Muilla oli menohaluja ja painoivat edellä, Pallo minun ja turpoavan polvensa kanssa takana. Metri metriltä, runsailla tauoilla sitä matkaa tehtiin. Ja se matka oli pitkä, perkeleen pitkä. Voimat aivan lopussa jo alkupäivästä. Mutta niin vaan pikkuhiljaa Kilpisjärvi saavutettiin.

Jag har ont i rumpa...
... jag har ont i knä.
Muut jo odottelivatkin pyhäpuvuissa. Kilpisjärven marketin kautta vähän uppoavaa evästä ja limpparia ja siitä Tornioon Turkinpippuriin (tietysti) ja Ouluun hoitamaan vatsaa oluella. Ikimuistoinen yö hotelli Turistissa kuuden hengen huoneessa. Taas oli taputeltu Lapin Raskas ja loppuvuosi meni rautukuvia kuolatessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti