Liesjärvi 8/2015

Perinteinen poikain syysmarssi saatiin kuin saatiinkin järjestettyä tänä vuonna, pyhällä kolminaisuudella eli Römpsä, Pallo ja meikämanne. Tosin tämä reissu piti typistää "kotiovelta kotiovelle 24h" mittaiseksi, koska meille kaikille oli ilmestynyt viime reissun jälkeen pinnasänkyyn uutta vaativaista ja väsyttävää täytettä. Osittain siksikin lähdimme talsimaan ja yöpymään Liesjärvelle, joka oli vähän keskellä kaikkea ja tarjosi jonkinlaista aivot-narikkaan-rengasreittiä.

Pallo otti grammaamisen tosissaan ja ylipuhui meidät katselemaan Kyynäränharjua ja Hyypiän kallioita ilman rinkkoja. Teimme siis alkulämmittelyksi 6 kilometrin tepastelun. Väkeä oli aivan törkeästi, mutta epäiltiin ettei kukaan vihervasuri nyt metsään voi jäädä yöksi.

Harjun hurja eno, eli Kyynäränjuopa.

Römbyygi Vienankarjalan valtateillä.

Liesjärven Hyypiönvahtauspaikka. Ei voita Mateenkallioita, jos tiedätte mistä puhun. Propsit silti muille matkalaisille, jotka olivat tulleet viettämään iltaa tänne jallupullon kanssa.

Maisemat oli katseltu ja oli aika laittaa huippuunsa grammattuihin rinkkoihin kilokaupalla olutta ja muuta menovettä. Sitten paineltiinkin jo Siltalahden liiteri-käymälälle. Joka oli tupaten täynnä. Siitä suorilta jatkoimme kohti Kaksvetisen kotaa. Matkalla näimme aavistuksen eksyneen pariskunnan, jolla oli myös untamotarvikkeet mukana. Kohteliaasti sanoimme mihin pitää mennä ja jatkoimme alati rivakoituvaa marssia. Kamerakin oli unohtunut rinkan pohjalle, eli kuvia on turha odotella.

Vedimme ns. munaravia, eli niin nopeasti kuin kävellen pääsi. Kaljahammasta kolotti eikä Liesjärvi ollut mitenkään erityinen mesta, normaalia metsää mitä kotopuolessa saa tallata paljon pidempään ilman ihmisten näkemistä. Tarkoituksemme oli pitää tauko Kaksvetisen kodalla, mutta koska siellä oli kaksi telttaa, kodassa makuualustoja ja koiria nuotiopiirissä, jatkoimme kohti viimeistä virallista majoitusvaihtoehtoa, Peukalolammen laavua. Siellä oli paikalla sylilapsijengiä, joiden kanssa vaihdettiin lapsiin liittyvät asianmukaisuudet ja... sitten he lähtivät ja laavu oli tyhjä. Teltta pystyyn. Kamat leväälleen. Reiteriä naamaan. Juuri irtisanoutuneelta duunimentoriltani läksiäislahjana saadut kikkelinkokoiset Cohibat huuleen. Olutta, viskiä, tummaa rommia. Vanhat tutut paskanjauhannat. Tähdet taivaalla ja nuotio edessä. On tää vaan niin parasta, avot. Helvestys, kuten Pallo sanoisi.

Huijasin. Vielä yhden kuvan jaksoin ottaa ennen laavuun tummumista. Eli tässä ylivalottunutta ristilukkia á la Jarski. Ei totellut Nikon juopunutta.

Torkahdin laavuun ja pojat herättivät telttaan nukkumaan. Aamulla virkeänä ylös, aamiaiset ja kahta kauheammalla munaravilla kotiin ettei eukot suutu. Iltasella iski vasta krapuli!

Jaa joku konkluusioni... Liesjärvellä ymmärsimme vihdoin sen, että tämmöisistä paikoista on syytä pysyä poissa... Samaa kastia on Evo, Seitseminen ja Helvetinjärvi... Mutta kun kävelee puistosta pois, talousmetsään, saa olla aivan rauhassa ja taittaa mittaamattomia matkoja ilman häiriötekijöitä.