Kerta kiellon päälle - Trois Pignons 12/2013

Tiedän, taukoa on ollut. On pitänyt edustaa kun yksi virolainen kalastusfoorumi pongas mun jutut lentävällä lauseella "Põhjasoome kalastusest ja loodusest". Nyt ollaan kuitenkin taas vähän etelämpänä, skouttimassa Trois Pignonsin uusia mestoja.

Mutta oli lähellä ettei jäänyt tämä päiväskouttaus väliin, koska (1) jalka kipee, (2) käsi kipee, (3) jano, (4) laiskotus sekä (5) ranskalainen talvisadekeli. Aurinko kuitenkin pilkahti ja jannut lähti kiipeileen, joten minäkin vetelehdin zoomailemaan 30 bosses -polun pohjoisosia. Kyseessä siis laajennus pahamaineisesta 25 bosses "juokse-ryömi-kiipeä-rikoittes" -polusta.

Resistanssikukkula siellä taas.

Poikain kiipeilysessiot.

Pojat jäi kiipimään ja mä jatkoin 30 bosses - sektorille. Aurinko alkoi paistaa ja tyylikkäänä siinä farkuissa ja villapaidassa tepastelin. Reitin alku oli niin kivaa polkua että tuli kauhea himo juosta. Niin teinkin ja saavuin nopeasti akveduktille joka kuljettelee namivettä Napoleonin kesälinnalle.

Akvedukti menee tien alta. En tiedä miten.

Sitten alkoi taas oikein legendaarinen bosses -meininki. Ryömi, kiipeä, pyöri ja piere. Vähensin vaatetusta ja jatkoin juoksemista - täällä voi kirmailla pahassakin maastossa sillä maahan on piirrelty ääriteknisiä ohjeita reitistä juoksijoille, tyyliin "tiukka vasen, loiva oikee, älä juokse tänne"... Nyt reitti oli semmoinen että 50 m välein tuli vedettyä ns. kurvit pitkäksi ja kivissä oli SEIS SEIS SEIS JYRKÄNNE!

Juoksunuotit: loiva vasen, tiukka oikee, SEIS. Mitä enemmän äksiä tai mitä isompia, niin sitä julmempi kirosana laitetaan eteen (esim. jumankauta nääs SEIS) ja sitä lähempänä on pudotus kallioilta.

Rock against Communism?

Kommunisminvastainen juokseminen oli oikeastaan ihan perseestä, joten kävelin reitin korkeimmalle huipulle. Siellä oli (1) lappimaisemat, (2) t-paita kelit pari minuuttia ja (3) melko huonot näkymät.

Lapissa t-paita päällä joulukuun lopussa?

>Huipulta piti lurauttaa hitusen alaspäin, josta oli avautuman reitin magein kohde: täydellisen tasainen 2 x 10 km kokoinen ylätasanne, no-mans-land, jota rajasi karmivat jyrkänteet alaspäin. Tasangolle oli ihan helvetin vaikea päästä ja reitillä oli pahoja settejä ja villisikojen temmellysmaastoja kuumottavissa mestoissa. Ihmisiä ei ollut kulkenut polulla päiväkausiin maaston perusteella.

Hyvä villipossu, ethän hykkää pesästäsi päälleni. Minua kyrsii jo muutenkin.

Kyrsi muuten oikeasti. Tasanko saavutettiin, mutta ei helvetti siinä kesti vaikka matkaa oli 500 m linnuntietä. Asennevammaa nähtävissä, ikinä ei koskaan saisi lähteä metsään kiireellisellä aikataululla. Päätin bongata tasangon ja painella jostain sopivasta kohdasta ylätasangon poikki ja oikoa takaisin kotiinpäin. Lopulta se tasanko näyttäytyi kunnolla ja oli pieni pettymys. Tympeetä kanervikkoo, kiviä ja kurakkoa. Parin kilsan expert pathfindingin jälkeen pääsin ylittämään hankalan tasangon ja läksin juoksemaan kohti helpompia maastoja, illallista, olutta ja saunaa.

Terveisiä Baskervillen koiralle. Ja kyllä, se on ihan itse tekemä rannetuki.

Haha luulitte että menin kotiin asti juomaan kaljaa!! Ei suinkaan, pääsin poikien kiipeilymestaan, poikia ei näkynyt, otin repusta Heinekenin ja... tiputin ainoan tölkkiseni ja se vieri pitkälle alamäkeen löhökiveltäni. Samaan aikaan alamäestä tulee jotain ultra-hippi-rasta-pössyttelijöitä. Syöksyin karanneen kaljani kimppuun ja huusein että "MY PRECIOUS!" ja ne oli "WOOT?"