Karkalin luonnonpuisto

Kameraa tyhjentäessä tuli vastaan fotoja Karkalin luonnonpuistosta keväältä 2013, pistetään siis jakoon. En ole ikinä ollut mikään lehtometsäfani, joten reissun pääidea oli lähinnä keitellä sumpit ja vähän fiilistellä kantakalvojen ja jalkapöytien tilaa. Heti parkkikselta lähtiessä huomasin että olin sattunut melkoiseen sinivuokkosesonkiin paikalle. Sinisenä hehkuva metsä oli melko absurdi näky, koska kotopuolessa näitä ei kasva laisinkaan.

Sinivuokkoja.

Sinisiä vuokkoja.

Sinisiä ja valkoisia vuokkoja.

Pitkospuita bongattu!

Puolessa välissä 6km reittiä maasto alkoi nousta ja muuttua kallioiseksi, Lohjanjärvikin pilkisteli puiden takaa. Maisema alkoi miellyttää silmää.

 

Minä itse, Eräperkele aka Amerikan Vatussi aka Dr. Desibel.

Kalliomeiningin loppuhuipennuksena oli kymmenen metrin pudotus ja sumpittelua. Epäpyhällä tekno-nokipannuhärvelillä.

Viimeisen kilsan matkalla alkoivat kantakalvotkin lähettää informaatiota aivoille, että sattuu sattuu. Noh, eipä ollut yllätys, mutta seuraavalla viikolla pääsee fyssarille ja ortopedille. Katsellaan sitten lisää.

Kotimatkalla tuli nautiskeltua hieman agressiivisemmin GTS:n ajomukavuudesta ja pidetty kierrokset jatkuvasti 3500rpm paremmalla puolella. Rystyset valkoisina alkoi vähän naurattaa että toivottavasti täällä ei enää niitä sinivuokkoja parveilisi. Mutta siellähän niitä kasvoi seuraavan kurvin takana...