sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hämeenkangas syksyllä 2008

Seuraava kovalevyn löytö on syysretki Hämeenkankaan harjumuodostelmalle Katin, Annan ja Römpsän kanssa. Kyseinen ulkoilualue on ehkä hienoin palanen Satakunta-Pirkanmaa välistä valtavaa harju-kangas-kompleksia. Pohjoiseen samantyyppinen maasto jatkuu kymmeniä kilometrejä Pohjankankaana, armeijan kieltoalueena. Ne ketkä Pohjankankaalla käyvät paukuttelemassa, kutsuvat sitä "Siperiasimulaattoriksi", koska lumi pysyy maassa jopa viikkoja pidempään kuin lähimaastoissa. Hämeenkankaalla ei ole samaa viilentävää efektiä, vaikka sillä sijaitsee Satakunnan korkeimmat paikat. Harjumaisemat jatkuvat Itään Tampereelle asti, tosin matalampina ja pirstaloituneina.

Perinteinen Hämeenkankaan valloitus alkaa Jämin lentokentältä ja keskittyy nimenomaan tämän korkeimman harjualueen patsasteluun. Ulkoilualue on kuitenkin paljon laajempi, jatkuen aina Kankaanpään keskustaan asti. Koska emme olleet kaukopartiossa, aloitimme mekin Jämiltä ja kiipesimme heti Soininharjun päälle. Täältä jatkoimme Koivistonharjulle. Koko matkalla on paljon helppoja polkuja, joista kannattaa valita jyrkimmän harjuseinämän yllä kulkeva maisemaura ja zoomailla maisemia etelään. Matkalla on myös ääretön määrä laavuja.

Soininharjun jyrkällä eteläreunalla.
Tanssaava puu.
Maisematyyppiä loivemmalle pohjoisrinteelle.
Erittäin suuria laavukomplekseja löytyy.
Koivistonharjun main issue on järkyttävän iso suppamuodostelma, eli pyöreä reikä maassa, johtuen hiekkaan jumittuneen jäävuoren sulamisesta. Nimeltään paikka on Koivistonvati, armeijaslangissa "Motivaatiomonttu". Näiltä alueilta näkee myös maisemia pohjoiseen, pääasiassa Jämijärvelle.

Koivistonharjulta nälkee jo pohjoiseen, Jämijärvelle. Jostain syystä supan kuvausta ei harrastettu, lieneekö ollut niin haastava kuvauskohde.
Laskeuduimme alas harjulta Koivistonvadin kohdalla ja jatkoimme sopivia polkuja pitkin Mielahden uimarantaan. Uimarannan viereen laskee parhaimmillaan metrin levyinen puro, joka purkautuu maasta vain muutamia satoja metrejä ennen uimarantaa. Voitte uskoa kuinka kivaa on uintireissulla eksyä puron suulle ja tuntea lämpötilan dramaattinen lasku 20'C --> 4'C :)

Lähdepuro matkalla Jämijärveen uimareiden tunteita viilentämään.
Meindl Tunturisusien vesitesti Mielahden uimarannassa.
Uimarannalta pitää palata hetken matkaa takaisin tulopolkua, jotta pääsee takaisin harjun juurelle ja polkuverkoston piiriin. Tässä vaiheessa ehdoton must on käydä tsekkaamassa valtavat Uhrilähde ja Kylmänmyllynlähde. Näille löytyy polut maastosta sekä kartasta, mutta virallisiin reitteihin ne eivät kuulu jostain syystä.

Kaikista fasiliteeteista valitsimme syrjäisimmän ja askeettisimman kyrsän paisteluun.
Polkua lähteille.
Uhrilähteen eräs patteristo. Lähdelammesta näitä löytyy useita.
Erittäin iso Kylmänmyllynlähteen pulputin.
Hypnoottista ja alati muuttuvaa taidetta.
Lähteiden jälkeen lähdimme Niiniharjunvadille, joka tunnetaan taas kerran "Motivaatiomonttuna", mutta myös Jämin laskettelurinteenä. Kiipesimme takaisin harjun päälle ja edelleen lähtöpisteeseen Jämille. Viimeinen missio oli näkötorniin kiipeäminen. Käveltävää oli kertynyt 12 km.

Niiniharjunvati, eli suppa, pilattu täysin hyödyttömällä hiihtohissillä.
Näkötornista etelään.
Näkötornista pohjoiseen.
Hämeenkangas tarjoaa poikkeuksellisen komeat maisemat ja monipuolisen paketin koko Etelä-Suomen mittapuulla. Omaan makuuni paikka on kuitenkin liian leirikeskustyyppinen, koska harju on rakennettu täyteen fasiliteettia. Toisaalta fasiliteetit mahdollistavat suurta suklaata jos alueen läpi kulkee kaukovaelluksena (Kankaanpää-Tampere) tai haluaa tutustua talvivaellukseen pätevissä maisemissa. Jämille myös pääsee autolla säässä kuin säässä. Jämin kentältä saa myös kahvia ja purtavaa, käsittääkseni ympäri vuoden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti